Kuva: SA
keskiviikko 31. elokuuta 2011
maanantai 15. elokuuta 2011
Tunneleita - olihan niitä!
Kerrottakoon tässä alussa, että Norjan matka oli meidän häämatkamme!
Olemme siis tätä nykyä naimisissa! :-D
Tunneleita Norjassa riittää. Eniten niitä meidän reittimme varrella oli maan eteläosassa ja Osloon päin saapuessa. Oli lyhyitä tunneleita ja sitten niitä pitkiä, jotka tuntuivat jatkuvan loputtomiin. Tunnelin suulla yleensä ilmoitettiin kuinka pitkä tunneli on, joten osasi jo hieman varautua, kuinka kauan maan alla tai vuoren sisässä menisi aina aikaa. Toisaalta jonkin ajan päästä tunnelit olivat jo niin tuttua kauraa, että jo harmitti, jos hetkeen ei ollut jännittäviä tunnelipätkiä.
Mieleenpainuvin tunneli oli Oslonvuonon alitus. En sitä tiennytkään ennen kuin mieheni sanoi maan alla, että "Taidetaan muuten olla nyt siellä Oslonvuonon alla". Vähän tutisutti ajatella, mitkä vesimassat päämme päällä oli. Tie meni ensin kuin maan sisään, koko ajan alamäkeä. Se jo tuntui hurjalta, kun ei tiennyt kuinka kauan ajamme koko ajan vaan syvemmälle. Sitten jossain vaiheessa tuli taitekohta ja matka jatkui ylöspäin.
Erikoinen tunneli taas oli "korkkiruuvi". Siinä ajettiin silmukka tai kaksi vuoren sisässä, tarkoituksena päästä ylöspäin. Yhdessä tunnelissa oli myös liittymä. Melko mielenkiintoista, kun kaksi tunnelia yhdistyi yhdeksi ja autot liittyivät liikenteen mukaan. Pitkissä tunneleissa oli myös useita pysähdyspaikkoja ja sammutusvälineet pienin välimatkoin.
Seuraavissa kuvissa näkyy, kun ajoimme tunnelista ulos ja olimme yht'äkkiä mielettömän korkealla sillalla. Sillan jälkeen olikin (yllätys, yllätys) taas vuorossa tunneli. Eli matkustimme vuorenseinämästä vuorenseinämään. Koleeta, sanoisinko!! ;-)
Kuvat: SA
Olemme siis tätä nykyä naimisissa! :-D
Tunneleita Norjassa riittää. Eniten niitä meidän reittimme varrella oli maan eteläosassa ja Osloon päin saapuessa. Oli lyhyitä tunneleita ja sitten niitä pitkiä, jotka tuntuivat jatkuvan loputtomiin. Tunnelin suulla yleensä ilmoitettiin kuinka pitkä tunneli on, joten osasi jo hieman varautua, kuinka kauan maan alla tai vuoren sisässä menisi aina aikaa. Toisaalta jonkin ajan päästä tunnelit olivat jo niin tuttua kauraa, että jo harmitti, jos hetkeen ei ollut jännittäviä tunnelipätkiä.
Mieleenpainuvin tunneli oli Oslonvuonon alitus. En sitä tiennytkään ennen kuin mieheni sanoi maan alla, että "Taidetaan muuten olla nyt siellä Oslonvuonon alla". Vähän tutisutti ajatella, mitkä vesimassat päämme päällä oli. Tie meni ensin kuin maan sisään, koko ajan alamäkeä. Se jo tuntui hurjalta, kun ei tiennyt kuinka kauan ajamme koko ajan vaan syvemmälle. Sitten jossain vaiheessa tuli taitekohta ja matka jatkui ylöspäin.
Erikoinen tunneli taas oli "korkkiruuvi". Siinä ajettiin silmukka tai kaksi vuoren sisässä, tarkoituksena päästä ylöspäin. Yhdessä tunnelissa oli myös liittymä. Melko mielenkiintoista, kun kaksi tunnelia yhdistyi yhdeksi ja autot liittyivät liikenteen mukaan. Pitkissä tunneleissa oli myös useita pysähdyspaikkoja ja sammutusvälineet pienin välimatkoin.
Seuraavissa kuvissa näkyy, kun ajoimme tunnelista ulos ja olimme yht'äkkiä mielettömän korkealla sillalla. Sillan jälkeen olikin (yllätys, yllätys) taas vuorossa tunneli. Eli matkustimme vuorenseinämästä vuorenseinämään. Koleeta, sanoisinko!! ;-)
Kuvat: SA
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Tuoteselosteita Norjasta
Terveiset kesäiseltä Norjan reissulta! Matkan aikana silmiimme osui sattumoisin pari hauskaa käännöstä tuoteselosteissa. Lisää Norjan kuulumisia ja kuvia myöhemmin!
Ensiksi ihan pimeet kahvikarkit!
Ostimme tällaisen pienen vedenkeittimen alkulomasta paikallisesta Tiimarin tapaisesta kaupasta retkimuonien ja juomien joutuisampaa valmistusta varten. Bonuksena se taitaa olla yhtä monikäyttöinen kuin nykyajan kännykät!
Kuvat: SA
Ensiksi ihan pimeet kahvikarkit!
Ostimme tällaisen pienen vedenkeittimen alkulomasta paikallisesta Tiimarin tapaisesta kaupasta retkimuonien ja juomien joutuisampaa valmistusta varten. Bonuksena se taitaa olla yhtä monikäyttöinen kuin nykyajan kännykät!
Kuvat: SA
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)