Makoisa uusivuosi

Uutta vuotta saadaan viettää taas makoisissa merkeissä. Suklaa kuuluu jouluun nykyään saumattomasti. Ennen joulua marketteihin kasvavat suklaavuoret ja joulun jälkeen samaisia laatikoita saa alennuksella, jos sattuu vielä makeanhammasta kolottamaan.

Onkohan suklaan läpimurto alkanut suklaajoulukalentereista? Ja missä vaiheessa valikoima alkoi olla näin valtava? Näissä mietinnöissä ja merkeissä toivotan:

NAM ja HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! :-)



Kuva: SP

Tuliaisia maailmalta

On mukavaa saada tuliaisia eri maailman kolkista. Aiemmin taisin kirjotella kuvan kera tänne turkkilaisesta teestä ja ihanista kookospalleroista. Tässä kuvassa on suklaata ja kauneustuotetta Venäjältä, suklaata Ruotsista ja omituisia kakkusia Kiinasta.

Vihreää kuorintavoidetta luulin ensiksi joksikin syötäväksi, koska "lakissa" on päärynän kuvia. Onneksi en kerinnyt syömään sitä parempiin suihin! Ruotsin suklaa on luultavimmin laivalta ja saihan noita suomestakin ainakin jonkin aikaa, mutta ei se ole sama asia. Jonkun henkilökohtaisesti tuomana siinä on mukana se ajatus :) Suklaa oli namia, niin kuin Venäjältä tuotu valkoinen suklaakin. Kiinan tuliaiset olivat -hmmm- mielenkiintoisen ja erilaisen makuisia.



Kuva: SP

Viisikymmentä

Mustaa ja valkoista 50. haaste on "50".

Mustaa ja valkoista -blogissa juhlistetaan viidettäkymmenettä haastetta. Tässäpä viisi ja kymmenen ja löytyy sieltä myös se "50", kun viisareita hieman mielikuvituksellaan liikuttelee!

Mukavaa maanantaita Sinulle!



Kuva: SP

Käsityömessuilla

Piipahdin viikonloppuna Tampereella Suomen kädentaidot -messuilla. Olin nyt ensimmäistä kertaa mukana, messuja on järjestetty jo viitenätoista vuonna tämä vuosi mukaan lukien. Matkaseurueeni jäsenet olivat nyt kuudetta kertaa peräkkäin tapahtumassa mukana. Jokunen muukin oli paikalle eksynyt, kaiken kaikkiaan messuilla vieraili tänä vuonna 34 250 messuilijaa.

Tutustuimme ensin yhteen hallilliseen kiviä! Kivistä tehtyjä helmiä, kiviä hiottuina, kiviä ihan omana kulmikkaana itsenään ja muita kivestä tehtyä tuotteita ja välineitä, joilla kiviä voi työstää. Kyllä se luonnon yksi ihme -kivi- on kaunis, ihan missä vaan muodossa. Välkettä ja värejä piisasi paljon!



Meillä oli noin kuusi tuntia aikaa messuilla ja olin ensin aika epäileväinen, että mahtaako siellä olla katsottavaa niin moneksi tunniksi. Aika hurahti nopeasti ja välillä hoputtelinkin osaa seurueesta, että kerittäisiin nähdä kaikki kojut. Joku vuosi nimittäin heiltä oli loppunut aika kesken ja yhden hallin tarjonta oli jäänyt näkemättä kokonaan! Ja oli harmittanut! Välillä toki kuljimme omia menojamme, koska aika eri tahtiin tykkäsimme kulkea. Itse menin aika nopsaan, mutta rekisteröin kyllä näkemäni.

Kaiken kaikkiaan nähtävää oli siis kolmessa hallissa. Käsitöitä laidasta laitaan. Itseäni viehättää kovasti kierrätetyt tuotteet, harmi vaan, kun ne on verrattain hinnoissaan. Olisi ihanaa ostaa tällaisia tuotteita enemmänkin. Mukaani tarttui bambu-puuvillasta tehty pipo, jossa komeilee teksti: "Bad Hair Day". Jospa sitä kehtaisi käyttää kodin ulkopuolellakin, niin se helpottaisi elämää kummasti ;)



Paluumatkalla seurueemme synttärisankari (reissumme oli myös synttärireissu samalla) yllätti meidän muut lämpöisellä ja makoisalla lahjalla ja kortilla, jossa kiitettiin päivästä. Aivan ihana ajatus :)!

Kuvat: SP

Metroon!

Milanon metrossa on huomioitu suomalaiset turistit oikein viimeisen päälle.



Kuva: SP

En tiedä mitään

Valokuvatorstain 181. haaste on "En tiedä mitään".

Pitkästä aikaa taas Valokuvatorstain pariin :-) Jos tämä rautainen kaveri sattuisikin tietämään jotain, niin ilme on ainakin sellainen, että "Älä kysy mitään!"



Kuva: SP

Syksyn satoa

Kuvat: SP

Ciao!!

Piipahdin Venetsiassa tällä viikolla! Lensimme Bergamoon, josta vierailimme Milanossa ja Venetsiassa. Viikko oli menevä, vilkas, väsyttävä ja upea! Tuli käveltyä ja vielä kerran käveltyä ja matkustettua lentsikalla, bussilla, junalla, ratikalla, metrolla, vaijerijunalla ja vesibussilla.

Tällainen muikea kaveruus patsasteli Venetsiassa yhdellä aukiolla, suloisempaakin suloisempi ;-)



Kuva: SP

Graafista suunnittelua

Johan on taas vierähtänyt aikaa viime postauksesta! Tässä välissä kerkesin aloittaa koulunkin. Lähdin opiskelemaan graafista suunnittelua. Kohdallani kyse on oikeastaan täydennyskoulutuksesta, koska graafisen alan tutkinto on jo takataskussa. Koulussa käydään läpi graafisen alan ohjelmia tottakai, mutta lisäksi maalaamme, piirrämme, valokuvaamme, suunnittelemme... luomme!

Seuraavassa kuvassa hieman kesää... Kävimme purjehtimassa kesällä serkkuni ja miehensä kanssa ja sää oli hie-no! Rantauduimme saareen evästämään ja siellä kallio loisti ilta-auringossa kullanhohtoisena. Kesäkuulumisia jatkossa enemmänkin luvassa!



Kuva: SP

Elokuun alussa

Täällä ollaan, joskin vähän verkkaammalla tahdilla olen blogia päivitellyt. Kesä on kulunut mukavasti mökkeillen ja reissaillen kotimaassa. Olen nähnyt mukavia paikkoja ja kokenut hienoja asioita. Tunteet ovat silti ristiriitaisia, koska kesästäni piti tulla täysin toisenlainen. Mukana on suru, kaipaus ja kysymys: Miksi?

Olen valokuvannut kesän aikana ja ajattelin laittaa kesäisiä kuvia blogiin sitten talven piristykseksi. Viime viikonloppuna kävin elämäni ensimmäisillä maatalousmessuilla. Siellä oli paljon nähtävää! Tietysti nämä pienet kaverit veivät voiton kaikesta muusta. Jotkut vasikat vetelivät sikeitä omissa bokseissaan. On taitanut edustaminen ottaa vähän voimille ;-)



Kuva: SP

Moilasen pariskunta

Mökillämme pihasta ja kukkasista huolehtii tällainen pariskunta. Aika hiljaisia ovat ja ihmettelevät kovasti maailman menoa! He viihtyvät hyvin tässä rannan tuntumassa. Onkohan sattumaa, että myös grillipaikka on ihan vieressä?

Tässä kuvassa poseeraa Hilkka "Hile" Moilanen,



tässä taasen Hannu " Hane" Moilanen,



ja Moilasen pariskunta yhdessä ;-)



Kuvat: SP

Jos hätä yllättää?!

Meidän mökin huussissa on huomioitu hätä kuin hätä ;-)

KIVAA JA AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!



Kuva: SP

Syntymäpäiville

Meillä on ollut viime kesinä aina kesäkuussa pieni kesäjuhla sukulaistytön synttärien muodossa. Tämä vuosi on jo kymmenes kerta. Muistan 1-vuotispäivän kuin eilisen ja nyt tosiaan vietetään jo 10-vuotispäivää. Lahjaa piti pähkäillä ja miettiä, mikä olisi mieluisaa, mistä itse pidin kymmenvuotiaana? Paketin sisältö jääköön nyt salaisuudeksi, toivottavasti päivänsankari itse pitää siitä.

Paketista tuli mielestäni aika söötti ja kortin valitsin kesäisen tunnelman vuoksi. Paketti on täysin kierrätyistä materiaaleista. Ai niin... teippi on ihan uudenkarheaa ;) Olen kerännyt hyvät lahjapaperit ja narut ja rusetit talteen jo niin kauan kuin muistan. Millä järjellä esim. tuollaisen kultarusetin heittäisi roskiin?

Juhannuksen säästä on taas puhuttu paljon. Se on oikeastaan turhaa, koska ennusteista riippuen pitää kuitenkin varautua sekä helteeseen, että lumisateeseen. Tämä on Suomen kesä, mitä vaan voi olla luvassa.



Kuva: SP

Tämän kesän kukkaset

Esittelinkin jo toisen kukkakorini aiemmin blogissa, tykästyin siihen heti kovasti. Toinen kori tuli meille hiukan ex tempore, kun kaverini muutti parvekkeettomaan asuntoon. Se on siis toisin sanoen meillä lainassa. Korit on sen verran erilaiset, että laitoin ne eri tasoille, sopivan epäsopivasti siis. Yhtenä kauniina päivänä saimme toisilta kavereiltamme lahjaksi punaisen kukan, jonka nimi on Uudenguineanliisa. Kävimme ostamassa sille vierustoverin ja nimen lunttaan tähän ostoskuitista. Olen niin huono muistamaan kukkien nimiä. Ei ne nimet vaan se väri ja valo, mitä ne tuovat.



Keltaiset kukat ovat krysanteemeja. Niin aurinkoisia, että ne oli helppo valita parveketta koristamaan. Pyykinkuivaustelineessä roikkuu vielä iloisesti kukkiva orvokki, violetti sellainen. Siitäkin voin laittaa kuvan joku kerta.



Olen ihmetellyt, että saan vielä iloa elämääni kukkasista tai yhtään mistään. Alkukeväästä luulin, että mikään ei voi minua enää ikinä ilahduttaa tai mikään ei voisi vähempää kiinnostaa. Sellainen olo puskee päälle edelleen aika ajoin, mutta onnekseni arki palailee pätkittäin ja iloa ja nauruakin päivistä löytyy. Väritkin on olleet tänä kesänä jotenkin kirkkaampia...



Kuvat: SP

Lehtipuu

Mustaa ja valkoista 26. haaste on "Lehtipuu".



Kuva: SP

Nyt niitä saa!

On näitä odotettukin! Kestopussi hedelmille ja vihanneksille löytyi sattumalta Valintatalosta. Niitä saa myös Euromarketeista ja joistakin Siwoista. Ja hyvää pääsee tekemään myös, koska samalla tukee Suomen Punaisen Ristin kotimaan avustustyötä. Pussukka vaikuttaa kestävältä, hintalappu lähtee irti kätevästi ja idea on siinä, että sitä käytetään aina uudestaan ja muovipussit jäävät kauppaan.

Olen ihmetellyt jo vuosikaudet, ettei Citymarket tai Prisma ole lanseerannut omaa kestopussiaan. Kaipa (toivottavasti) niitä alkaisi saamaan muutenkin, kuin vain jonkin kampanjan mukana. Kankaisia kauppakasseja olen käyttänyt reilun vuosikymmenen. Ja näitä pienempiä versioita aion käyttää innolla tästä lähtien.

Suosittelen!



Kuva: SP

Prinsessan peili

Mustaa ja valkoista 25. haaste on "Peili".



Kuva: SP

Ötökkä öttiäinen

Kuvat: SP, ötökkäkuva: JA

Turkin tuliaisia

Jokin aika sitten saimme tuliaisia aurinkoisesta Turkista. Omenatee on ilmeisesti maan erikoisuus, jota siellä paljon juodaan. Toisaalta parempi nimitys voisi olla omenajuoma, koska tuskin siinä teetä on ollenkaan. Hyvää se on joka tapauksessa. Hienon hienoa jauhetta laitetaan maun mukaan 1-2 teelusikallista kuppiin ja kuumaa vettä päälle. Kätevääkin siis kaiken lisäksi. Maku on mukavan raikas.

Karkit näyttivät ensi katsomalta ällömakeilta, mutta ne olivatkin paras herkkuelämys pitkään aikaan. Niissä on kookosta nimittäin, johon olen heikkona. Laatikossa on vielä jäljellä kookosmurua, jota oli karkkien päällä. Ihana tuoksu! Karkit on jo huvenneet parempiin suihin..!



Kuva: SP

Ensimmäinen äitienpäivä

Laulu saa kertoa tällä hetkellä kaiken...

Missä muruseni on?



Kuva: iskä

Turkoosia parvekkeelle

Olen aina pitänyt turkoosista väristä. Varsinkin tänä keväänä olen kaivannut tätä väriä enemmän ympärilleni. Ei ollut siis yllätys minkä väristä maalia kaupasta lähti mukaan. Visio oli selvä jo sinne mennessä. Vaihtoehto olisi ollut sellainen vihertävämpi turkoosi, mutta tämä melkein vaaleansiniseen taittuva tuntui juuri siltä oikealta. Mahdollisimman karkkia ja piristävää! Mieleeni tulee siitä myös Kreikka ja nykyään myös Venäjä, jossa tätä sävyä eri paikoissa paljon näkee. Ehkä vaikutteet ovat olleet alitajuisia?



Mieheni hioi ja pesi pöydän ja maalasi sitten yhtenä päivänä töistä tultuaan. Ei siinä kauan nokka tuhissut. Ja hieno tuli! :) Tuoleja emme ole vielä käsitelleet, mutta nekin tietty maalataan. Kalusteet kuivuvatkin paremmin hieman kuivemmalla ilmalla. Pöydän maalauksen jälkeen satoi ja räntää ja vettä ja ilma oli muutenkin sakeana kosteudesta. Hyvin se tuntui ulkonakin kuivuvan kuitenkin, eikä tullut kuplia maalipintaan (itse ajattelin, että näin voisi käydä, hmmm? ;))



Myönnetään, että pöytä näyttää aika kivalta pelkästään hiottunakin. Itse pidän vanhasta ja kuluneestä tyylistä(kin). Tällä kertaa kulunut pinta sai päälleen kuitenkin kiiltävää ja uutta. Jos kaipaan kulunutta ilmettä joskus, niin eikun hiomapaperi kauniiseen käteen vaan! :)



Kuvat: SP

Keikkuen tulevi

Valokuvatorstain 165. haaste on "Kevät".



Kuva: SP

Sunshine Award

Sain aurinkoisen Sunshine Awardin Sari.:lta.
Kiitos piristävästä yllätyksestä kamuseni :-D!

The rules are the following.
These are the rules for this award:
1) post the logo within your blog or post.
2) pass the award onto 12 fellow bloggers.
3) Link the nominees within your post.
4) let the nominees know they have received an award by commenting on their blog.
5) Share the love and link to the person whom you received this award from.

Kaunis kukkanen matkaa eteenpäin viidelle inspiroivalle blogille:

- Taru
- Marika
- Trina
- Arleena
- Minttu

Vain kukka puuttuu

Tällaista väriloistoa oli meidän parvekkeella viime kesänä. Korit ja kukat on tuliainen äidiltäni. Korit olivat kiinni kaiteessa narulla toisesta kahvasta ja pohja nojasi myös kaiteeseen sopivasti. Korit olivat paikallaan koko talven, täynnä jäätä ja lunta. Ajattelin aina välillä, että ottaisin ne pois kulumasta, mutta siinä ne kököttivät (kumma kyllä ;)) koko talven paikallaan. Nyt korit kaipaavat pesua osakseen. Varovaisesti tietty, ettei maalit lähde samalla. Ehkä pyyhkiminen riittää.



Löysimme näin kauniin kukkatelineen ja näin heti silmissäni, että korit sopivat siihen kuin nakutetut. Telineitä oli valkoisia ja tummia. Päädyimme tummaan, koska se sopii kaiteen väriin ja valkoinen kori saa aikaan hyvän kontrastin. Kukat ajattelin hankkia, kunhan sataa vähemmän lunta ja räntää ja yöllä lämpötila ei mene pakkasen puolelle (huoh!). Orvokit on yksi vaihtoehto tai jotain edelliskesän tapaista. Onko sinulla ideoita? Pitäisi olla kukkanen, joka selviää suht vähällä (hajamielisellä!) hoidolla.



Kuvat: SP

Sharon vaimikäseoli?

Alunperin Japanista ja Kiinasta peräisin olevaa kakihedelmää kutsutaan lajikkeen ja kasvumaan mukaan joko kakiksi, persimoniksi tai sharonhedelmäksi. Sharonia viljellään Israelissa. Se on kakin pidemmälle kehittynyt muoto, josta puuttuu parkkihappo. Siksi se on raakanakin makea. Se on myös täysin siemenetön, kun taas kakissa on muutama siemen. Hedelmän kuoressa on silloin tällöin ruskeita täpliä, mitkä johtuvat sen sisältämien hiilihydraattien muuttumisesta sokeriksi. Ruskeatäpläinen sharon on siis täysin syötävä ja maultaan erittäin makea. (kasvikset.fi)



Kuvassa olevat hedelmät ovat Sharoneita ainakin kaupan tätin mukaan. Ne ovat itselleni aika uusi tuttavuus. Parhaimpia ne ovat hieman pehmenneenä, mutta oransseina. Leikkaan hedelmästä lohkoja ja syön kuin meloninpalan, jolloin kuori jää jäljelle. Olen syönyt hedelmää myös ruskeatäpläisenä, mutta ei se silloin ollut kummoinenkaan makuelämys. Sharon maistuu ihan itseltään, ei sitä oikein mielestäni voi verrata esim. luumuun, niin kuin jostain luin. Oletko sinä maistanut tätä aurinkoista hedelmää?



Kuvat: SP

Vaihtoehtoisesti

Valokuvatorstain 162. haaste on "Vaihtoehto".



Kuva: SP

Odotuksissani

Kuva: JA, tilpehöörit: SP

Esineellistämistä

Mustaa ja valkoista 17. haaste on "Esine".



Kuva: SP

Asetelma

Valokuvatorstain 159. haaste on "Asetelma".





Kuvat: SP

Viimeisiä viedään

Olen alkanut odottaa kevättä, kaipaan valoa ja värejä! Viikonloppuna lumi tuli jo alas puista ja meidän komea lumilippa kutistui silmissä. Nyt taas lunta tulee niin, että ei ole keväästä tietoakaan. Olen nauttinut talvesta paljon, mutta kohta saisi jo riittää. Meidän parvekkeella on ollut ensimmäisistä runsaammista lumisateista asti lumilippa. Sen muodonmuutoksia on ollut kiva seurata.

Yhdessä vaiheessa ajattelin, että se tulee kokonaisena alas ja humpsahtaa vielä huonossa lykyssä parvekkeelle. Nyt se on ainakin sulanut pikkuhiljaa ja tehnyt viime päivinä alareunaan ohuita jääpuikkoja. Jossain vaiheessa se vain paksuuntui, kun katolta tuli aina uusi lumikerros entisen päälle. Ihmeen sitkeästi se siellä pysyy, vaikka painoa tuollaisessa märässä lumessa luulisi piisaavan. Tässä viedään viimeisiä talvikuvissa, ainakin minun blogissa...



Mukavaa maaliskuuta Sinulle!!



Kuvat: SP

Näkymiä ikkunastani

Mustaa ja valkoista 12. haaste on "Näkymiä ikkunastani".



Kuva: SP

Stadin kattojen yllä

Helsinkiä Tornista katsottuna...







Kuvat: SP

Syksyinen paiste

Mustaa ja valkoista 11. haaste on "Auringonpaiste".



Kuva: SP