Karkkia, karkkia ;)

Viipurin kauppahallin sisäänkäynnin kohdalla oli myynnissä "pikkuisen karkkia". Kuvassa on noin viidesosa koko tarjonnasta. Mennessä ohitimme kojun onnistuneesti. Karkit olivat sitten kuitenkin odottamassa, kun lähdimme pois samaisesta ovesta. Myyjä tarjosi meille karkkia ja siihen sitten jumituttiin. Iskettiin viimeiset ruplat (n. 5€) myyjälle ja pyydettää karkkia koko rahalla. Toivottiin lehmäkarkkeja spessusti ;)



Aika säkki sieltä lähti mukaan. Karkeista riitti tuliaisiksi asti. Lehmäkarkit ja kovat toffeet ja kahvikarkit oli nameja. Jotkut maistuivat hieman jollekin Fazerin parhaalle. Mukana oli myös ihan pienen pieniä karkkeja, jotka oli söööttejä!



Kuka söi kaRRRkkini?? Papruista voi vielä opetella vaikkapa venäläisiä aakkosia. Ja eikun uutta karkinhakumatkaa sitten vaan suunnittelemaan ;)



Kuvat: SP ja JA

Sateisessa Viipurissa

Palataan vielä Venäjälle ja Viipuriin. Päivä oli sateinen ja maisema jokseenkin harmaa. Uudestaan voisi joskus taas käydä ja kierrellä vielä enemmänkin katselemassa paikkoja. Onhan se tuossa aika lähellä kuitenkin, kun saisi vaan aikaiseksi...;) No eihän edellisestä reissusta kyllä ole paljoakaan aikaa, että ei siinä mielessä ole mitään kiiruksia.









Kuvat: SP

Keskikesän juhlaa

Pitää hieman vielä päivitellä juhannussäitä. No toisaalta lehdessä luki, että noin joka neljäntenä juhannuksena on hellettä. Ja onhan sen itsekin huomannut, että yleensä on tosi kylmä! Sunnuntaina olikin sitten jo kaunis keli, pari alla olevaa kuvaa on otettu silloin auringon paistaessa. Muissa jussikuvissa joillain on jopa pipo päässä (pakkasella). Mycket kesäistä! ;)

Helteistä viikkoa Sinulle Satumaailmasta! :D







Kuvat: SP, tulikuva JA

Kaunista arkea III

Kuvat: SP

Ammut laitumella

Kuokkaniemen reissulla kävelimme laitumen läpi eestaas ja siellä olikin sitten kavereita oikein laumana odottamassa. Yhden pää nousi ensin ja sitten koko porukka alkoi tulla luokse tekemään tuttavuutta. Lähtiessä jolkottelivat perässä, kuin olisivat olleet mukaan lähdössä. Ihania! :D











Kuvat: SP

Kuokkaniemellä

Matka jatkui Kuokkaniemelle "kotipaikalle", jossa kävin myös ensimmäisellä reissulla. Vaihtoehtona oli lähteä Valamon luostariin, mutta päätös oli aika helppo. Halusin myös, että J näkisi tämän paikan. Bussi ajoi Kuokkaniemen juna-asemalle, josta lähdimme sitten käppäilemään eteenpäin. Sää oli kaunis, kumpparit jalkaan ja menoksi siis!









Kuvat: SP

Juurilla jälleen

Aika tarkalleen kaksi vuotta sitten tie vei ensimmäisen kerran Venäjälle Sortavalaan suvun juurille. Nyt olen palannut toiselta reissulta. Paljon kerkesi vajaassa viikossa nähdä taas, kaupunkia ja maaseutua. Minun ikäinen ihminen ei voi kuin yrittää ymmärtää paikan ja ihmisten historiaa. On ollut mahtavaa kuunnella seudulla asuneiden tarinoita, "naapureita" on tavattu. Matka herättää kysymyksiä ja tunteita... suruakin.



Suomen itsenäistyttyä 1917 kaupungista tuli virallisesti Sortavala, millä nimellä suomalaiset ja karjalaiset ovat sitä aina kutsuneet. Talvisodan seurauksena Sortavala siirtyi Neuvostoliitolle. Kantaväestö evakuoitiin Suomeen uuden rajan taakse. Elokuun 15. 1941 suomalaiset sotajoukot vuorostaan vapauttivat Sortavalan ja väestö palasi omiin taloihinsa. Syyskuun 19. 1944 rauhansopimuksessa Sortavala jäi jälleen Neuvostoliiton alueelle ja asukkaat jättivät kaupungin. Nykyisin Sortavala kuuluu hallinnollisena osana Karjalan Tasavaltaan ja sitä kautta Venäjän Federaatioon. (heninen.net)



Kuvat on otettu Kuhavuorelta, josta on hienot näkymät Sortavalaan. Hieno sää helli meitä pari päivää. Sitten oli hieman sateisempaa. Tiemme vei Sortavalasta Käkisalmen kautta Kiviniemelle ja vielä Viipuriin. Valamon luostari jäi tänä vuonna väliin, se voisi olla ensi reissun ohjelmassa taas. Kerron vielä lisää tarinaa ja laitan kuvia mm. lehmien kanssa laitumella kirmailusta (karkuun juoksemisesta, hui!;))



Kuvat: SP

Matrjoška

Kuvat: SP