
Kuukkelin reviiri on 1-4 neliökilometriä ja hyvin usein uusi sukupolvi perustaa oman reviirinsä vanhempien naapuriin. Tämän takia samalla metsäalueella asuvat linnut voivat muodostaa kokonaisia sukuklaaneja. Suomessa ei ole muita vastaavia lintulajeja, jotka ihmisen tapaan elävät perhe-elämää samalla alueella ympäri vuoden. Keväällä syntyvien poikasten kesken käydään kesällä kova kamppailu siitä, kuka saa jäädä kotireviirille talveksi. Heikoimmat karkotetaan kotoa ja niitä löydetään usein "ottolapsina" muista kuukkeliyhteisöistä. Kuukkeli on aiemmin esiintynyt koko maassa. Etelä-Suomen kuukkelikanta on vähentynyt paljon viimeisen 50 vuoden aikana, ja laajoilla alueilla laji on katoamassa kokonaan.

Metsän henkenä, sen tunnelman hienoimpana luojana touhuaa kuukkeli. Se liitää ääneti puiden lomassa, tutkii naavat ja kaarnanrakoset, ilmestyy kuin tyhjästä kadoten taas metsän varjoihin. Se näkee kaiken, tietää kaiken ja tuntee metsänsä jokaisen sopukan. Se on utelias, tarkkailee piilostaan kulkijan tekemisiä ja saattaa liittyä seuraan evästauolla. Kuukkeli on säilyttänyt myyttisen tenhonsa. Onnenlintu tuo onnea ja hyvää oloa jo pelkällä olemuksellaan. Siihen on liitetty menneinä aikoina paljon uskomuksia. Taigametsävyöhykkeellä eläville suomensukuisille kansoille kuukkeli on ollut pyhä sielunlintu, jonka hahmoon metsästäjät kuolemansa jälkeen asettuvat. Pohjois-Suomessa jossa lintu on aina ollut yleinen ja tuttu, kuukkelista on pidetty. Etelässä sen sijaan kuukkeli on usein kantanut epäonnentuojan mainetta, ja kuukkelin pesän löytäminen tarkoitti kuolemaa. (kuukkeli.com)

Kuvat: JA