Kuukkelin kertomaa

Lapin reissulla törmäsimme kaunottareen nimeltään kuukkeli. Olimme hiihtäneet laavulle aikomuksena paistaa ulkona makkaraa ja pitää evästaukoa. Linnut alkoivat pörräämään aika pian ympärillä. Kukaan kuitenkaan ei neljän porukasta ollut muistanut ottaa makkaraa mukaan. Onneksi meillä oli rinkeliä, banskua ja rusinoita, eli evätretki luontoon saatiin tehtyä joka tapauksessa. Isäni ja J ottivat kuvia kuukkeleista. Minäkin otin muutaman, mutta keskityin enemmän ihmettelemään uteliasta lintua (ja siihen rinkeliin tietty kans).



Kuukkelin reviiri on 1-4 neliökilometriä ja hyvin usein uusi sukupolvi perustaa oman reviirinsä vanhempien naapuriin. Tämän takia samalla metsäalueella asuvat linnut voivat muodostaa kokonaisia sukuklaaneja. Suomessa ei ole muita vastaavia lintulajeja, jotka ihmisen tapaan elävät perhe-elämää samalla alueella ympäri vuoden. Keväällä syntyvien poikasten kesken käydään kesällä kova kamppailu siitä, kuka saa jäädä kotireviirille talveksi. Heikoimmat karkotetaan kotoa ja niitä löydetään usein "ottolapsina" muista kuukkeliyhteisöistä. Kuukkeli on aiemmin esiintynyt koko maassa. Etelä-Suomen kuukkelikanta on vähentynyt paljon viimeisen 50 vuoden aikana, ja laajoilla alueilla laji on katoamassa kokonaan.



Metsän henkenä, sen tunnelman hienoimpana luojana touhuaa kuukkeli. Se liitää ääneti puiden lomassa, tutkii naavat ja kaarnanrakoset, ilmestyy kuin tyhjästä kadoten taas metsän varjoihin. Se näkee kaiken, tietää kaiken ja tuntee metsänsä jokaisen sopukan. Se on utelias, tarkkailee piilostaan kulkijan tekemisiä ja saattaa liittyä seuraan evästauolla. Kuukkeli on säilyttänyt myyttisen tenhonsa. Onnenlintu tuo onnea ja hyvää oloa jo pelkällä olemuksellaan. Siihen on liitetty menneinä aikoina paljon uskomuksia. Taigametsävyöhykkeellä eläville suomensukuisille kansoille kuukkeli on ollut pyhä sielunlintu, jonka hahmoon metsästäjät kuolemansa jälkeen asettuvat. Pohjois-Suomessa jossa lintu on aina ollut yleinen ja tuttu, kuukkelista on pidetty. Etelässä sen sijaan kuukkeli on usein kantanut epäonnentuojan mainetta, ja kuukkelin pesän löytäminen tarkoitti kuolemaa. (kuukkeli.com)



Kuvat: JA

Autio

Valokuvatorstain 129. haaste on "Autio".



Kuva: SP

Ihan sikamaista!

Kuvat: SP

Saapuminen

Valokuvatorstain 128. haaste on "Saapuminen".



Kuva: SP

Lumilinnassa

Kemin lumilinnassa oli taikaa...







Kuvat: SP

Keltaista ja vihreää

Iloista pääsiäistä!! :D







Kuvat: SP

Violetti

Valokuvatorstain 127. haaste on "Violetti".



Kuva: SP

Lumikenkäilemässä

Möksän varustukseen kuului lumikengät. Ja eikun mettään ja menoksi! Kauempana olisi ollut jotain reittejä varta vasten lumikenkäilyä varten, mutta miksi lähteä metsää edemmäs kenkäilemään, kun takapihaltakin löytyi kinoksia. J oli käynyt tallaamassa metsässä jo aikaisemmin. Välillä oli kuulemma upottanut melko mukavasti! Nyt pääsin siis valmiiksi tallatulle reitille onneksi... ei niitä ärräpäitä olisi kuunnellut erkkikään, kun olisin uponnut vyötäröä myöten hankeen ;)









Kuvat: JA

Kultaa etsimässä

Yhden hiihtoreitin varrella oli vanha kultakaivos. Sinne siis kultaa etsimään! Jätimme sukset rinteen alapäähän ja kävelimme kaivoksen luo. Minä meinasin tampata suksien kanssa ylös asti, mutta J ja äitini olivat järkevämpiä, kävellen se mäen kipuaminen sujui luultavasti paremmin. Kultaa ei löytynyt ainakaan tällä kertaa.



Vuonna 1902 rakennettu kaivos on mielenkiintoinen tutustumiskohde Saariselän päiväretkeilyreitistön varrella. Kaivosyhtiö Prospektor rakensi sen aikanaan kullan etsintää varten. Prospektorin kaivosyhtiön konttori oli Saariselän alueen ensimmäinen rakennus, joka tuhoutui toisen maailmansodan aikana. Prospektorin kaivoskuilun ylle on rakennettu pieni mökki, josta voi tutkailla vanhaa kultakaivosta. (Luontoon.fi)



Kuvat: SP

Rovaniemellä

Poikkesimme Rovaniemellä Joulupukin maassa menomatkalla lappiin. Liekö Rovaniemi sitten Korvatunturin sivukonttori? Meitä oli vastassa kaksi isoa lumiukkoa. Joulupukki oli kait työmatkalla tai valvomassa pajan työtehoa. Kymmenisen vuotta sitten tapasin Joulupukin samassa paikassa, en muistaakseni uskaltanut käydä jututtamassa, oli se vaan niin jännää! ;)

Joulupukille oli tullut kirjeitä jokaisesta maailman kolkasta, niitä oli lokeroissa aina maan mukaan. Moni kirje oli tullut perille osoitetiedoilla: Joulupukki/ Korvatunturi tai Joulupukki/ North Pole. Jälkimmäisessä on kusti sitten tiennyt asian oikean laidan ja polkenut kirjeet oikeaan osoitteeseen.



Pihalla oli jääveistoksia. Viehätyin jään koostumuksesta ja otin kuvan suht läheltä. Tämä parimetrinen jääpullo oli sulanut kauniisti toiselta puolelta auringon siihen paistaessa. Jään sisällä oli siis kuplia ja kuvioita, muoto ei ollut mennyt miksikään.



Perillä Saariselällä! Kahdentoista tunnin ajomatkan päälle maistui sauna! Villasukat vielä jalkaan, niin eihän sitä muuta ihminen tarvitse! Silloin tuntui, että tässähän on aikaa vaikka mihin... kokonainen viikko. Niin se vaan hurahti nopeasti ja mukavasti. Jatkoa seuraa :)



Kuvat: SP