Perjantai

Pirteää ja värikästä viikonloppua!

Toivoo, Satu ;D



Kuva: JA

Planeetta

Valokuvatorstain 116. haaste on "Planeetta".



Kuva: SP

Peli palikoille ;)

Käytiin J:n kanssa viime viikonloppuna piipahtamassa yksillä 9 vee synttäreillä hieman eteläisemmässä Suomessa. Lahjana meillä oli mukana palikkapeli. Tenavat alkoivat heti pelata peliä ja pelasimme myös porukalla sitä myöhemmin. Ensin palikat rakennetaan torniksi. Noppa näyttää sitten pelaajalle, että minkä värinen palikka pitää tornista irroittaa. Tähdellä saa ottaa ihan minkä värisen vain. Jotkin palat ovat hyvinkin tiiviisti kiinni, hyvässä lykyssä joku pala on enemmän höllässä. Irroitettu pala laitetaan sitten tornin päälle, jolloin perustukset heikkenevät koko ajan ja paino päällä kasvaa.



Olimme pelanneet samaa peliä jo aiemmin kamujen luona. Heillä on puunvärinen versio, jossa saa ottaa minkä palan haluaa (tai paremminkin saa otettua). Ihmeen lykyllä torni vaan tönötti pystyssä kierros toisensa jälkeen, vaikka se näytti sortuvan minä hetkenä hyvänsä. Minä ja kaverini olimme melko hepulissa, kun toivoimme, että torni kaatuisi ennen meidän vuorojamme, ettei enää tarvitsisi yrittää palikan irroittamista. Niin hutera torni oli. Hauska peli!



Asiasta toiseen. Olenko ainut jota ärsyttää TV-ohjelmien ylimainostaminen? Esim. Kuorosota, huoh... Mainostaminen alkoi reippaasti viime vuoden puolella. Ensin tulee ajatus, että tuo voisi olla mielenkiintoinen ohjelma, milloinkas se tulee? Ahaa, parin kuukauden päästä, jaaa. Seuraavan kuukauden aikana mainos alkaa ärsyttämään, kun se tulee ihan jokaisessa välissä. Nyt ennen ohjelman alkua mainos aiheuttaa jo voimakkaita reaktioita. "I'm coming up!"... "And you're going down! ;p" Liika on liikaa. Mainos menettää ensin tehonsa (ai tuo taas) ja sit jo alkaa ärsyttämään. Taitaa jäädä ohjelma katsomatta kokonaan.



Miksi muuten ohjelman nimi on KuoroSOTA? Olisi kai ohjelmalle jonkin muunkin nimen voinut laittaa? Sota on sota ja se on niin ahdistavaa, loputonta, surullista, turhaa, turhauttavaa, että en osaa paremmin sanoa... Välille tekee mieli olla katsomatta kokonaan uutisia. Se on vain tietoisku kuolonuhrien määrästä. Siihenkin turtuu (on pakko turruttaa itsensä) ja sitten tulee syyllisyys, että ei mukamas välitä.



Kuvat: JA

Miten niin valo

Valokuvatorstain 115. haaste on katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

Kuvat: SP

Karkkia kylppäriin

Kylpyhuone on kokenut hienoista muodonmuutosta parina kuluneena viikkona. Kaikki lähti oikeastaan niistä naulakoista, joita jo esittelin. Kun imukuppeja jäi vapaaksi, niin keksin roikuttaa seiniltä ties mitä hilavitkutinta. Aina pitää vähän olla kimallusta ja hilettä elämässä... vessassakin! ;)



Suihkuverho tuli kylppäriin reilu viikko sitten. J asensi kiskon ja karkkiraitainen verho on nyt paikallaan. Olimme lähdössä yhtenä aamuna etsimään sopivaa verhoa. Äiti soitti samana päivänä, että ovat menossa IKEA:an. Että jos jotain sieltä haluaisin. Eikun nettiin ja suihkuverho-osastolle. Ihana, simppeli raitaverhohan sieltä löytyi ja vanhempani toivat sen sitten mukanaan.



Löysin myöhemmin vielä aivan ihanan peltipurkin ja siitäkin se vähän sitten lähti (siis käsistä). Olimme ostaneet jo jokin aika sitten keittiöön lisätasoksi kapean hyllykön. Kylppärissä oli sellainen pieni korivaunu ja olin jo pitkään halunnut jotain jykevämpää ja nätimpää kylppäriin. Aivoissani alkoi loksahdella ja lopputulos oli, että keittiön hyllykkö on nyt kylppärissä. Nyt on kylpyhuoneessa vihdoinkin laskutilaa! Keittiöön pitää löytää tilalle jotain. Ehkä kirpparilta, hmmm?



Kimppaan muutettuamme minullakin on nyt käytössä sähköhammasharja. Sillä on hauska huristella, joskin nyt ei tule samalla treenattua käsilihaksia, kun kone hoitaa harjan liikutuksen. Olen kyllä vieläkin joskus liikutellut harjaa samaan malliin, kuin manuaalista versiota. Kun olin pieni ja meille tuli sähköhammasharja, oli siinä totuttelemista. Kutitti nenää ihan liian paljon harjatessa! Nyt en ole huomannut samaa, ainakaan yhtä voimakkaasti.



Peset sitten hampaasi tavisharjalla tai sähkökäyttöisellä, niin kokeilepa joskus harjata hampaat "väärällä kädellä". Eli toisella, kuin mihin olet tottunut. Se ei olekaan niin helppoa kuin luulisi! Kuulemma aivojaan pitäisi harjoittaa enemmänkin tekemällä asioita "väärinpäin". Pääkopassa syntyy silloin uusia kytköksiä, kun tekee asioita vähän kuin peilikuvana. Kokeilemisiin!

Kuvat: SP

Viikon alkuun

Mielikuvituksellista maanantaita ja mukavaa viikkoa!

Toivoo: Satu ;D



Kuva: MP

Ihan pihalla IV

Kuvat: SP

Raketteja!

Kuvat: JA

Juhlimme vuoden vaihtumista porukalla iloisella. Ystäväisellä oli raketteja, joita kävimme sitten räjäyttämässä puolen yön aikaan. Yksi sytytti ja muut komppasivat, että "Ei sit tännepäin, kiitos" ja "Huuuiii"! Hienoja oli ja ihastelimme (OoOoOo! :)) kauempaa näkyviä raketteja myös.



Joulu meni leppoisasti ja rauhallisesti. Parissa paikassa, hyvin syöden, saunoen ja leväten. Lasten ilo tarttuu itseenkin. Perinteinen kuusen koristelu veljen tyttärien kanssa tuo joulumieltä kummasti. Kuusi koristellaan vanhempieni luona. Myös J:n veljen lapset toivat vauhtia ja menoa jouluun, vietettiin vielä yhdet synttäritkin Tapaninpäivänä. Yksi joululahja oli säästetty sille päivälle pikku prinsessalle.



Joulupukki muisti maltillisesti ja toiveiden mukaan. Ei krääsää... Ehjät joulupaperit ja pakettikortit on taas otettu talteen ensi vuotta varten. Tänä vuonna tein paketteja myös kukan käärepaperista (valkoinen paksu paperi) ja liimasin paketin päälle vanhasta joulupaperista leikkaamani kuvan. Myös tavalliset paperipussit taipuivat joulukuosiin, kun pussin koristeli paperista leikatulla kuvalla. Tuunausta voisi jatkaa pidemmällekin, mutta näinkin tulos on kivan näköinen.



Kiitos seurastasi blogin parissa, jatkoa on luvassa! :)

Vuosi 2009

Joulu meni jo ja vuosikin kerkesi vaihtua..!

Hyvää alkanutta vuotta Sinulle! :)

HALEJA!!



Kuva: JA