Siluetti

Mustaa ja valkoista 4. haaste on "Siluetti/profiili".



Kuva: SP

Valkoista Joulua!

Kuva: SP

Matkaan jo käy

Mustaa ja valkoista 3. haaste on "Matkaan jo käy".

Meidän mökillä on näin vauhdikas menopeli, jolla voi ajella kätevästi pienet välimatkat! ;D Olen esitellyt mopon joskus aikaisemminkin. Laiturille mennessä on pieni alamäki, joten aina täytyy varoa, ettei aja vahingossa järveen saakka. Huussireissut sujuu myös mukavasti. Vauhti on tässäkin ollut aika kova, kun mopolla on karautettu huussin ohi. On taitanut olla jokin hätä, kenties..?

Hauskaa päivää! Toivoo, Satu (ihan tonttuna <3)



Kuva: SP

Joulukalenterini

Tämän vuoden joulukalenterini on postikorttimallinen. Sain sen äidiltäni. En ollut asiaa sen enempää ajatellut tai aikonut hankkia kalenteria, mutta näin söötti kalenteri oli kiva saada! En ole maailman muistavaisin kalenterin luukun avaaja. Joskus saan avata kolme tai neljä luukkua kerrallaan, kun en ihan joka päivä muista kuin ihailla söpösiä pupusia ohi mennessäni.



Tämä malli on oikein kätevä, koska se kaksiosaisena voi olla pöydällä, sen saa otettua käteen ja luukun aukaisu onnistuu hyvin. Seinällä olevan kalenterin joutuu usein irrottamaan jostain kulmasta, että luukun saa auki ilman tukan ja kalenterin repimistä ;) Mietin, josko yrittäisin saada luukut kiinni ja käytän kalenterin ensi vuonna uudestaan. Sinitarraa peliin, heh!

Pienenä en halunnut ikinä suklaakalenteria. Ehkä olin maistanut kalenterin suklaata enkä pitänyt siitä tai ajatus yhdestä suklaapalasta kerrallaan oli vähän hankala ajatus? ;) Minulla piti olla aina kuvakalenteri ja ehdottomasti hilettä! Vanhempana olen joskus tuunannut (tunnustettakoon!) tavallisen kalenterin hileliimalla.

Neljän luukun päästä on jo aatto...

Kuva: SP

Talvi

Mustaa ja valkoista 2. haaste on "Talvi".



Kuva: SP

Tervetuloa Pakkasukko!

Meille Suomeen on tulossa vieras Siperiasta asti! Herra Pakkasukko tulee puhaltamaan kylmiä tuulia meidän kohta Keski-Eurooppalaiseen ilmastoon! Lämpimästi... eikun oikein viileästi tervetuloa! On sinua odotettukin!

Kaiken kruunaa lumituisku, joka pakkasen kanssa yhdessä saattaisi enteillä jopa talvisia kelejä ja ehkäpä jopa valkoista joulua! Jee jee! Tähän asiaan on alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota, kun viime talvet ovat olleet aika lumettomia. Nyt näyttäisi oikein lupaavalta!

Olen varautunut vierailuusi. Viltti ja villasukat on hollilla ja vedenkeitin ja teepussitkin käden ulottuvilla. Parvekkeelle vielä lyhdyt palamaan ja sitten vaan ollaan ja nautiskellaan :)

Antaa sataa lunta niin maa(ha)n perusteellisesti!



Kuva: SP

Mustaa ja valkoista

Mustaa ja valkoista 1. haaste on "Vanha".

Mustaa ja valkoista -blogissa katsotaan maailmaa vaihteeksi mustavalkoisin silmin. Uusi haaste ilmestyy aina maanantaisin.



Kuva: SP

Sininen ja valkoinen

Valokuvatorstain 151. haaste on "Sininen ja valkoinen".

Selailin kuvia ja kummasti katse pysähtyi kuviin, joissa on lunta, pilviä, taivasta tai vettä. Olen kuullut niistä kertovan laulunkin joskus ;) Myös kokokaan vihreä kuvakin saattaa olla sinivalkoinen, tunnelmaltaan ja sielultaan ainakin. Tähän kuvaan päädyin, koska siinä on sinistä ja valkoista väriä ja sitä tunnelmaa oli väri mikä tahansa. Kyllä Suomen luonto on vaikuttava!



Kuva: SP

Lunta odotellessa

Kuva: SP

Jotta en unohtaisi

Valokuvatorstain 150. haaste on "Jotta en unohtaisi"...

...juuriani <3







Kuvat: SP

Sunnuntaiaamuna

Sunnuntaiaamuna koettiin ainakin täällä harvinainen valoilmiö. Massiivisen matalapaineen jälkeen se oli oikein yllättävää ja piristävää! Ilma on seissyt paikallaan, ollut harmaa ja sakea... Tervetuloa valo!





Kuvat: SP

Moikkaus maanantaille!

Kuva: SP

Suuret puut

Valokuvatorstain 148. haaste on kiinalainen sananlasku:

"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."



Kuva: SP

Heijastimet heilumaan!

Olen käyttänyt heijastimia niin kauan kuin muistan. Siitä lähtien kun tuotekehittely oli samankaltainen kännyköiden kanssa, eli heijastimet olivat tiiliskivimallia. Teinixinäkään minua ei tarvinnut patistaa käyttämään heijastinta. Jonkun mielestä heijastinta (ziiz heijaztin??) olisi ollut todella noloa käyttää, mutta vielä nolompaa on jäädä auton alle. Minulle se on ollut aina jollain tavalla itsestäänselvyys, eikä asiaa ole tarvinnut sen enempää miettiä. Tykkään myös antaa heijastimia lahjaksi ja olen niitä myös itse saanut.



Minulla on syksy- ja talvitakeissa vakiovarusteena heijastimet. Kiinnitys on siinä taskun tienoilla, josta heijastin on hyvä laittaa taskuun, kun on sisätiloissa tai kun astuu bussiin. Myös parissa laukussa roikkuu heijastin. Ne on nykyään niin nättejä, että niillä voi koristella asuaan ja asusteitaan. Lenkille lähtiessä tapana on laittaa hihaan vielä sellainen "tosi ihana" stretch-nauha. Mutta tärkeintä on näkyä autoilijoille ja voi liikkua hieman huolettomammin, kun on huolehtinut asiasta.



Jotkut ne tuntuvat kyllä kulkevan hyvinkin huolettomasti, vaikka mitään valoa heijastavaa ei olekaan tullut ajateltua laittaa päälle. Usein vaatetus on vielä musta, joten näkymättömyyden vaikutus on varmasti maksimoitu. Kyllä ihminen näkee auton valot, mutta auto ei näe sinua, kuin vasta noin jokusen metrin päästä. Joskus säikähdän toden teolla, kun ihan taajamavalaistuksessa hahmo osuu auton valoihin ihan lähietäisyydellä. Kuin tyhjästä. Usein näkee myös jotain valoilmiötä noin puolen metrin korkeudella maanpinnasta. Lähempää katsottuna siellä menee koira heijastinliivissä ja omistajaa ei vieläkään näy missään, vaikka se siellä narun perässä luultavimmin tuleekin ;)

Älä ole ihan pimeä - laita heijastin heilumaan! ;D

Kuvat: SP

Vuorenpeikkojen luolassa

Valokuvatorstain 146. haaste on "Vuorenpeikkojen luolassa".







Kuvat: SP

Tie ulos

Valokuvatorstain 145. haaste on "Tie ulos".

Valokuvatorstain kaikki kuvat täällä :)



Kuva: SP

Kerroksittain

Tätä kuvaa voi katsella hieman pidempään (voit klikata isommaksi) ja miettiä, mikä on mikäkin ja mistä mihin kuva on otettu? Itse tykästyin tähän kuvaan. Se on aika mystinen... suoraan Satumaailmasta ;)

Lisätty 22. lokakuuta lisätietoa kuvasta:

Sininen "taivas" on lammen pintaa. Oranssi kasvi on veden alla ja tuo auringonvalossa paistatteleva oksa lienee samaa kasvia, mutta on veden pinnan päällä. Pilvet ja kuvaa hallitsevat vihreät oksat on kuvajaisia veden pinnasta.



Kuva: SP

Rakkaus

Valokuvatorstain 144. haaste on "Rakkaus".

Arjessa ja juhlassa... <3





Kuvat: SP

Tunnustus

Sain tämän mukavan yllätyksen Trinalta Huopalintu-blogista! :)

Mukana tuli seuraavanlaiset ohjeet:

Kopioi kuva ja liitä se blogiisi.

1. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
2. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
3. Anna tunnustus seitsemälle
4. Linkitä nämä blogissasi
5. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

Tässä seitsemän asiaa minusta, joita ette vielä tiedä:

1. Asuntomme jokainen huone on erivärinen, paitsi eteinen on samanvärinen kuin keittiö.
2. Tykkään laulamisesta. Pienenä lauloin auton takapenkillä korkealta ja kovaa.
3. Fanitin yläasteikäisenä New Kids On The Blockia ja kävin kahdella heidän keikallaan jokseenkin hysteerisenä.
4. En pelkää pimeää. Pelkään pimeässä olevia mörköjä (mökillä on lisäksi karhuja ja hirviä?!).
5. Pidän toimintaleffoista, vaikka tosielämän ampuminen, tappaminen ja sotiminen saa minut pois tolaltani.
6. Haaveilen viinitarhasta esim. Ranskassa tai Espanjassa. Toimisin koemaistajan ominaisuudessa.
7. Minussa virtaa pohjalainen ja karjalainen veri (selittää aika paljon ;)).

Koska tunnustus näyttää kiertäneen jo aika monella, lähetän sen 3 blogikaverille. Sari.:lla se jo onkin, mutta hänelle sen haluan vielä omasta puolestanikin ojentaa ;)

Sari. - Ihanaa valkoista
Minttu - Mannapuuroa ja mansikkaa
Kati - Keltaisessa talossa

Virta

Valokuvatorstain 143. haaste on "Virta".





Kuvat: SP

Suloinen kosto

Valokuvatorstain 142. haaste on "Kosto".

Olen kuullut, että auringonlaskun väritykseen vaikuttavat muiden hiukkasten lisäksi myös ilmansaasteet ja ilman epäpuhtaudet. Ja nimenomaan punertavaan väriin. Tietoni ovat hiukan hataralla pohjalla, mutta kyllä tuolla internjetin ihmeellisessä maailmassa siihen suuntaan viitattiin, eli en puhu ihan höpöjä.

Tässä tapauksessa luonnon kosto on suloinen ja jopa kaunis.



Kuva: SP

Kalliosaaria

Se onkin jo tullut selväksi, että mökillä ollessa yksi lempipuuhani on veneily mm. syömisen ja ruokaperästen ottamisten lomassa ;) Järvellä on paljon komeita kalliosaaria. Seuraavat kuvat on matalahkolta saarelta. Soutuveneellä on mukava lipua hiljalleen rantaa pitkin ja katsella ikiaikaisia kallioita, majavan tekosia, sammalia ja sinnikkäitä kallionraosta kurkistavia kasveja.







Kuvat: SP

Lyhtyjen aika

Illat pimenevät jo sen verran, että taas on aika valaista iltoja lyhdyillä. Parvekkeella palaa usein iltaisin viisi lyhtyä, jotka roikkuvat tuuletustelineestä. Minulla se on lähinnä lyhtyjen roikottamiseen erikoistunut malli kylläkin. Niistäkin laitan kuvaa, kunhan jaksan kaivaa kameran jalustan jostain kaapista.

Olkkariin on tarkoitus järjestellä myös valonlähteitä. Kaapissa on jos mitäkin tuikkuastiaa ja yksi ihan tavallinen kynttiläkin löytyy. Se on vaan niin jouluinen, että saa odottaa siellä vielä jonkin aikaa. Voisi ostaa jotain ihanan värisiä kynttilöitä, ehkä kultaa, turkoosi, oranssia... limeä! Nam :)

Tämä kuva on viime talvelta. Tai syksyltä... emmää muista ;D



Kuva: SP

Ihan pipinä

Koko viikonloppu on mennyt flunssan kourissa ja alkuviikko menee vielä lepäillessä kotosalla. Taitaa olla ihan tavallista flunssaa vaikka kuvasta voisi luulla jotain ihan muuta! ;)

Mukavaa viikkoa!



Kuva: SP

Rajattu

Valokuvatorstain 139. haaste on "Rajattu".

Tämä kuva tuli heti mieleeni aiheen nähtyäni.



Kuva: SP

Arvonta suoritettu

Kiitos kaikille osallistuneille!



Ja arvonnan voittajat ovat: Naisen elämää, Marika ja JAn.

Laitatteko yhteystietonne minulle sähköpostiin: satumaailmassa@gmail.com

Postiluukku kolahtaa sitten lähiaikoina! :D



Kuvat: SP

Inhimillinen

Valokuvatorstain 138. haaste on "Inhimillinen". Aihetta on rajattu niin, että haasteeseen ei saa vastata ihmisen tai eläimen kuvalla.

Tällainen idis iski tajuntaan tänä aamuna. Kuvassa on meidän pieni perhe.

Hauskaa viikonloppua!



Kuva: SP

Syyskuinen arvonta

Olen osallistunut muutamaan blogiarvontaan ja yhden kerran on onnetar suosinutkin. Siitä innostuneena ja inspiroituneena ajattelin järjestää arvonnan omassa blogissa. Pian on laskurissa 15 000 kävijää, sen kunniaksi siis myöskin. Kiitos kaikille lukijoille, kommentoijille ja blogikamuille! :D

Jos haluat osallistua, jätä kommentti tähän postaukseen. Onnetar arpoo tämän viikon sunnuntaina kolme, joille lähtee postissa jotain pientä kivaa. Onnea arvontaan ;D



Kuva: SP

Kivi, pöytä ja kamera

Nämä kuvat otin juhannuksen tienoolla möksällä. Kuvassa on kivi, joka oli haljennut siististi kahtia. Tänään vasta huomasin, kuinka samat värisävyt kivessä ja puussa on. Täsmälleen sama harmaa ja ruskea molemmissa. Luonnon omasta värikartasta!







Kuvat: SP

Sateenkaari

Valokuvatorstain 136. haasteena on "Sateenkaari".

Löysin kuvan sateenkaaren (melkein ainakin) väreissä olevasta riippumatosta. Siellä makoillessa voi ainakin uneksia sateenkaarista! ;)



Kuva: SP

Ihan uudet ihanuudet

Näitä karkin kaltaisia popoja en voinut vastustaa! Ne lähti mukaan eilisellä kauppareissulla. Kurakeleillä en aio näitä tennareita käyttää sattuneesta syystä. Sellainen sopiva "hidas harmaantuminen" käy laatuun kyllä, koska nyt nuo näkyy kuuhun asti! Se eka kunnon naarmu tulee olemaan ihan Aaaaargh...!! ;D Mukavaa viikonloppua, toivoo Satu :D





Kuvat: SP

Parasta kesässä

Valokuvatorstai on palannut kesälomalta. Haasteena on "Parasta kesässä".

Kesässä on ollut paljonkin parasta. Mukaan valikoitui nyt ihana poseeraaja Karjalan reissulta, mahtava meno ja energia festareilta Mokoman mukana ja rauhallinen tunnelma kimaltavalla järvellä. Räimettä ja rauhallisuutta, siinä se tasapaino! :)







Kuvat: SP

Antaa sataa vaan

Olen toivonut sadetta taas jo jonkin aikaa. Toivon sen puhdistavan ilmaa. Eilen kävelin duunista bussipysäkille ja alkoi sataa. Laukussa oli sateenvarjo, mutta annoin sataa niskaan vaan. Nautin tuulenpuuskista ja sateen viilentävästä vaikutuksesta. Kerkesin katoksen alle parahiksi, kun alkoi satamaan vähän reippaammin. Kuului yksi onneton ukkosen jyrähdys (jota kyllä säikähdin sitäkin!). Myös kunnon ukkonen saisi pyyhkäistä yli ja tasata "jännitteitä".



Viikonloppuna ei toivottavasti sataisi (kylläpä sitä ollaan tänään vaativaisella tuulella?!). Lähdetään rokkailemaan kamujen ja J:n kanssa. Koko viikonloppu menee hyviä bändejä seuratessa ja hyvässä seurassa. Viime vuonna samaisen tapahtuman aikaan satoi niin julmetusti, ettei auttanut kuin hyväksyä asia ja nauraa, kun ei viitsinyt itkemäänkään ruveta ;)



Nämä kuvat on otettu viime mökkireissulla. Kävimme järvellä illalla auringonlaskua ihmettelemässä. Samalla sulattelimme juuri nautittuja räiskäleitä. Mökille olisi ihana päästä vielä, ehkäpä sitten vielä syksyn mittaan. Silloin on vessareissuissakin oma jännityksensä kun on pilkkopimeää. Nimimerkillä: "otsalamppu on hyvä kapistus". :)



Kuvat: SP