Minne katosi päivät

Palataan vielä hetkeksi pikkuserkkuni häihin Kauhajoelle. Voi vain miettiä, että minne katosivat ne lapsuuden päivät? Juurihan me lapset mentiin pitkin poikin maatilaa, paijattiin kissanpoikia, moikattiin lehmiä ja ainakin minä juoksin välillä karkuun ankkaa, joka tuppasi nokkimaan jalkoja. Vietimme veljen kanssa kesäisin paljon aikaa pikkuserkkujen luona.

Nyt sisarussarjan kolmas tytär meni naimisiin. Kahdella vanhemmalla siskolla on jo oma perhe. Huikeaa nähdä suvun jatkuvan ja nähdä vanhempien tutut piirteet lapsissa. Häät olivat juhlapaikalla oman maatilan sijaan. Paikka oli kaunis ja sää suosi hääparia ja iloista joukkoa sukulaisia ja ystäviä.

Häätunnelmat jatkuvat edelleen. Viikonloppuna on luvassa häät Kaakkois-Suomessa.








Kuvat: JA

Häätunnelmaa

Koristukset olivat kauniita ja kekseliäitä pikkuserkun häissä. Saatiin kirkosta poistuessa pieni sydänkoristeinen puteli ja se osoittautui saippuakuplapulloksi. Siitä sitten puhaltamaan uunituoreen avioparin päälle saippuakuplia! Se tuli muistoksi mukaan kotiin asti, samoin kuin nimikoitu servetti ja karkit.








Kuvat: SP ja JA

Matkalla häihin

Matkalla häihin pysähdyimme Multialla kosken rannalla. Evästimme ja joimme kahvit. Meidän autokunnan lisäksi taukoa pitämässä olivat kaksi tätiäni miehineen. Sää ja paikka olivat kauniita! Meinasin liukastua koskeen käsiä huuhtoessani, mutta tarrasin J:n shortseista kiinni ja vain jalka käväisi vedessä hieman.







Matka jatkui sitten vaatteiden vaihtoon isäni tädin luokse. Oli taas ihanaa olla maalla pitkästä aikaa. Se murre, se maisema, ne lapsuuden kesät...







Lähdimme vielä myöhään illalla ajamaan kotia kohti. Sattuipa sitten niin, että rengas puhkesi! Onneksi isäni ja J huomasi asian äänestä ja tärinästä, eikä vauhtia ollut silloin kamalasti. Olisi voinut tulla erilaista jälkeä, jos oltaisiin posotettu moottoritiellä. Ei mennyt aikaakaan kun vararengas oli kaivettu esiin ja uusi rengas oli paikallaan. Nopeaa toimintaa, itse sai vaan ihmetellä vierestä. Piti odotella, että vanha rengas jäähtyisi. Piti sitten jo valella sitä vedellä, kun se oli niin kuuma, palanut kumi vaan haisi. Loppumatka meni sitten mukavasti ja pääsi turvallisesti omaan petiin tutimaan.


Kuvat: JA ja SP

Kesäteatterissa

Viime tiistaina olin katsomassa Ruuhimäellä Pekka Töpöhännän seikkailuja. Meitä oli minun vanhemmat ja veljentyttö mukana myös. Kerran jo peruttiin meneminen, kun koko päivän oli satanut ja luulimme, että katsomo ei ole katettu, jolloin penkit olisivat jo valmiiksi märkiä ja sataisi vielä niskaan. No menimme kuitenkin ja siellä olikin kangas katsomon päällä. Reunoilta ruilahti tasaisin väliajoin vettä voimalla maahan, mutta pysyimme kuivana. Ja oli tamineetkin sään mukaiset, lämmintä ja sateenkestävää. Lavastus oli joen/ lammen rannalla. Yli meni pitkospuusilta. Välillä näytelmä siirtyi toiselle puolelle rantaa ja ääni kantautui hyvin sieltäkin. Kauniin näköistä! Näytelmä oli hyvä! Sai nauraa ja hymy pysyi huulilla tapahtumia seuratessa. Näyttelijoillä oli ainakin hännänpesu illalla tiedossa, kun kissanhännät viistivät kura- ja mutalammikoissa.

Aina ei ole ollut näin hyvät varusteet. Menin vanhempieni kanssa joku vuosi sitten katsomaan Eurooppa Neljän kesäteatteria. Ilma oli mitä mainioin, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Päällä oli hihaton paita. No sääpä muuttui kesken kaiken viimaiseksi ukkoseksi ja sateeksi. Siellä palellessani vannoin, että otan tästä lähtien aina lämmintä mukaan, oli sää mennessä millainen tahansa! Katsomo kirkui, kun vettä lensi päälle tuulen mukana joka puolelle katsomoa, se meni ihan nauruksi! Hieman hirvitti myös salamat ja välke. En muista oliko sama vai eri kerta kyseisessä paikassa, kun vettä tuli aivan järjettömän paljon. Näyttelijät vetivät oman osuutensa väliaikaan saakka, jotta päästiin kunnialla odottamaan sateen talttumista. Vettä tuli valehtelematta niin paljon, että lavasteet eivät kunnolla näkyneet ja näyttelijöiden äänet hukkuivat sateen ääneen.

Samoin kävi kerran Mikkelissä. Olimme vanhempien kanssa mökiltä liikkeellä katsomassa Lapin kullan kimallusta Kai Hyttisen tähdittämänä. No ei aikaakaan, kun alkoi ukkostamaan. Satoi ja salamoi. Ei ihan rentouttavin teatterikokemus. Mutta ainakin nämä on ikimuistettavia teatterimuistoja! Kerran menimme mökkikunnan kesäteatteriin ja jo mennessä satoi todella paljon. Minä olisin jänistänyt, mutta äiti sanoi, että mennään eikä meinata :) Meillä oli taas hyvät varusteet, peffanaluset, sadetakit jne. Hieman siinä kastui, mutta hyvin selvittiin. Se taisi olla ensi-ilta ja näyttelijät kukitettiin puheen kera. Katsojia myös kiiteltiin sinnikkyydestä.

Uusia kesäteatterireissuja odotellessa...

Korianterista asiaa III

Korianterille kävi hieman köpelösti jokin aika sitten. Se pääsi kuivahtamaan. Ei sitä saanut enää pelastettua. Keksin kuitenkin kierrättää tässäkin asiassa. Hautasin kuivat varret multaan ajatellen, että sieltä vielä joku nousee uudestaan. Yksi innokas ja ponnekas sieltä kasvoikin! Täytyy ihailla tuollaista sinnikkyyttä! ;)



Kämpässäni on surissut kovasti viime päivinä. Se ei ole amppari, eikä kärpänen vaan helikopteri! Veljeni oli hankkinut itselleen ja meidän isälle kauko-ohjattavat helikopterit. J kokeili tätä lelua meidän kotikotona ja kuului hurahdus! Kopteri lainaan ja sitten suristelemaan meikäläisen olohuoneessa. Ulkona tuulee sen verran, että kevyt kone ei siellä tottele. Seuraavaksi kauppaan ja omaa hankkimaan. Vähän vielä hienompi kopteri, kuitenkin pieni ja kevyt. Kun kopteri eilen tippui kolmannen kerran päähäni kiljuin, että onkos tuo nyt tahallista?! Ei kuulemma ollut ja surina taas jatkui, mutta nyt kopteri kiersi minut vähän kauempaa. Lelukaupassa oli pinkkejäkin koptereita, tahdon sellaisen! No ehkä lainaan tuota kopteria kuitenkin näin ensi alkuun.

Eilen tuli käytyä kesäteatterissa sinnikkäästi sateessa. Siitä lisää tuonnenpana. Nyt jo jaksaa vähän aurinko paistaa, mukavaa! Tai paisteleehan se, mutta pilvet on väistyneet vaihteeksi tieltä! Viikonloppuna tie vie sitten häihin pohjanmaalle, toivottavasti sää silloinkin suosii.

Kuva: SP

Ihan pihalla III

Kuvat: SP

Puumala ja Hurissalo

Viime viikolla meidän möksällä lueskelin kirpparilehtiä. Kodin kuvalehdessä oli juttu kyläkaupan arjesta Hurissalossa. Jutun loppupuolella luki, että Hurissalo on Puumalan kunnassa. Tarkoitus oli juuri seuraavana päivänä ajella kotiin Puumalan kautta. En ajatellut asiaa sen enempää. Huomasin kuitenkin Hurissalon kyltin mennessä ja mietin, että oliko tuo nyt se paikka, josta oli lehdessä. Kotiin päin mentäessä tultiin jonkin matkaa takaisin Puumalasta ja ajettiin sitten Hurissaloon ja käytiin Salessa.

Kaupassa oli ilmoitus, jossa etsittiin karjalanpiirakoiden tekijää edellisen lopetettua. Siitä tiesimme olevamme oikeassa kaupassa, koska olin lukenut tästä asiasta jutussa. Kauppa oli täynnä ja oli kiva tunne, kun käytiin edes hieman kannattamassa kauppaa omilla ostoksillamme. Ongelma onkin se, että kun mökkiläiset kesän jälkeen lähtevät, niin kauppa hiljenee. Lehti tuli sattumoisin mukaan kotiin, niin sain kuvankin jutusta.



Palataan vielä Puumalaan. Kävin siellä vanhempien kanssa jokunen vuosi sitten. Kävimme myös Puumalan satamassa, jossa on upea silta. Jotenkin se paikka jäi mukavana mieleen ja olen miettinyt, että käyn uudelleen siellä. En tiennyt, että Puumala on taloudellisissa vaikeuksissa, ennen kuin tellusta tuli ohjelma "Kaikki Puumalan puolesta". En olisi koko ohjelmaa varmaan huomioinut, ellen olisi Puumalan maisemiin ihastunut aiemmin.

Ilma oli harmaa, mutta lörtsyt ja letut maistuivat namille sataman kojuissa. Meinasi tosin letut lentää maahan ja kahvit olla sylissä, kun laiva tööttäsi lähtöään siinä selän takana. Sillä seudulla on upeita kalliosaaria. Joillain saarilla nökötti vielä siirtolohkare. Hienon näköistä!


Kuvat: SP ja JA

Pikku paparazzi

Viime viikolla mökillä oleilimme laiturilla J:n veljen tenavien kanssa. Poijjaat heittelivät virvelillä ja minä otin kuvia ja tyttö 4v. touhusi omiaan. Pyysin tytön katsomaan, kuinka oma pärstä näkyy kamerassa kuvan otettua kuin peilistä. Aloimme ottaa kuvia niin, että pidin kamerasta kiinni ja tyttö painoi nappia. Ei mennyt aikaakaan kun pikkuneiti meni menojaan kameran kanssa pitkin laituria ja otti kuvia minkä kerkesi. Kameran hihna oli kaksi kertaa ranteen ympäri.

Hienoja niistä tulikin, sain luvan laittaa kuvia blogiin. Yhdessä kuvassa näkyy isoveikan heijastus lampusta hienosti! Papastakin on kuva otettu. Horisontti on hieman vinossa hauskasti.


(Klikkaa kuvia suuremmiksi)



Kuvat: JuA4v.

Grillaamista hevisti

Mökillä pitää tottakai grillata säästä riippumatta. No ok, sateella ei oltais menty ulos, tuulesta ja kylmästä ei niin väliä. Äitini on lanseerannut käsitteen ”Juhannusfleece”. Se tarkoittaa lämmintä takkia, joka on kaivettava esiin yleensä ainakin juhannuksena, kun on niin ky-ly-mä! Meilläkin oli nyt taminetta tarpeeksi päällä, ei ollut hirmuisen lämmin. Otettiin J:n kanssa sapuskat ja radio mukaan. Mökillä tulee kuunneltua Radio Suomea ja Ykköstä. Ne sopivat siihen tunnelmaan oikein hyvin. Nyt kuuntelimme vaihteen vuoksi YleXää ja siellä oli heviohjelma meneillään. Örinäheviä leppoisaan kesäiltaan!

Meillä oli sattumoisin mustat verkkarit ja mustat hupparit molemmilla, joten lookki oli täydellinen. No oli minulla pinkit sukat ja punaiset tohvelit ja keltainen huivi tosin lisäksi… Huput päässä istuimme ja toki piti hienoisesti moshatakin. Minä en ainakaan pysty olemaan paikallani jos jostain kuuluu musiikkia. Naapuri ei ollut paikalla, niin kehtasi kuunnella heviä hevisti pikku radiosta. Makkarat ja maissit tuli syötyä siinä samalla.

Vähän matkan päässä oli polulle ilmestynyt kolo, myyrän tekosia. Jonkin ajan päästä myyrä alkoi myllertää maan alla käytäväänsä, tehden samalla ”maamakkaraa” polulle. En ole ikinä nähnyt tätä oikeassa elämässä. Odotin, että myyrä tulee kurkistamaan kolosta, kuin piirretyissä tai sarjakuvissa. Oltiin niin lähellä, että taisi hieman pelätä meitä, eikä tullut morjestamaan. Jonkin ajan päästä majava uiskenteli järvellä melkoisen lähellä. Hyvä kun kerkesi päätään kääntää, niin luonto tarjosi uutta ihmeteltävää.


Kuvat: JA

Kotona jälleen

Ajelimme viikon aikana noin 1000 kilometriä. No ei se ole paljoa, kun jakaa sen monelle päivälle. Olin reissussa J:n kanssa. Alkuviikolla Tampereella mukana oli myös ystäväni S. Näimme kavereita ja yhden kaverin viisiviikkoisen pikkupoitsun. Aivan suloinen pakkaus! Tampereelta jatkoimme J:n mökille, josta parin päivän päästä meidän mökille. Sitten ajelimme Puumalan ja Mikkelin kautta kotiin.

Muchos Serranos, kiitos! Alkuviikosta näin Serranosit, mutta J:n boxissa on 3 Serranosia tallessa. Toki ne pitää katsoa ennen maanantaita, kun tulee taas uusia jaksoja. Sunnuntaille on siis luvassa noin neljä tuntia käsien huitomista, puhetta nopealla tahdilla ja tauotta, energiaa ja iloa. Katsoin joskus aikoinaan saman tuotantoyhtiön sarjaa Perhelääkäri (Médico de familia) ja pidin kovasti. Aloin kuulla puheensorinan keskeltä yksittäisiä sanoja ja pikkuhiljaa ymmärsin lauseita. Myös nyt myöhemmin Serranosia katsellessa opin sanoja ja lauseita ja nautin kovasti kuulemastani. Puhe ja eleet ovat täyttä energiaa. Itsekin huidon käsiäni kuvaillessani asioita, mutta en noin vauhdikkaasti kuitenkaan. Olin onnesta soikeana, kun aivoni muodostivat espanjankielisen lauseen yksi päivä ihan huomaamattani :) En tiedä oliko se oikein kieliopillisesti, mutta luulisin niin. Päähäni alkaa tarttua tämä lennokas ja iloinen kieli ja puheeseen on jo tarttunut sanontoja!

Mökille tuli perjantaina kaveri naapuriin. Koira, josta mainitsinkin jo aiemmin. Taas se tuli moikkaamaan meitä tasaisin väliajoin ja grillaamisen jälkeen vielä grillipaikalle, että oisko jotakin sapuskaa jäänyt. Eihän se koiruli ajattele, mikä on sen ja mikä toisen tonttia. Koko tienoo on kivaa leikkikenttää. Omistajat yrittävät aina saada koiran omalle puolelle vinkulelun avulla. Toimii kohtalaisesti. On liikaa kavereita, joita pitää käydä tervehtimässä iloisesti!


Kuvat: SP

Viikon varrelta

Viime maanantaina olin kyläilemässä tätini ja hänen miehensä luona. Serkkuni ja hänen vaimonsa olivat käymässä kotimaassa Australiasta saakka. Meitä oli veljen perhe ja toinenkin serkku paikalla. Saimme veljen kanssa tuliaisiksi bumerangit. Meinattiin käydä niitä jo kokeilemassa veljen, serkun ja veljentytön kanssa läheisellä kentällä. Siellä olikin sitten porukkaa. Ei oikein uskaltanut viskoa bumerangia menemään, olisi voinut jonkun muunkin otsa olla vaarassa kuin oma tai bumerangi olisi lentänyt kirjaimellisesti kuuseen!

Viikon keskivaiheilla kävimme J:n kotikotona pesemässä mattoja. Painepesurilla oli mukava päästellä menemään. Kuviakin otin siinä samassa, joita jo olikin blogissa. Oli ihana ilta-aurinko ja osaan kuvistakin se tunnelma tarttui mukavasti. Siis en tosiaan käyttänyt kameraa ja painepesuria samaan aikaan, huh ;) Kävin myös katsomassa em. serkkuni uutta kämppää, kiva asunto parvekkeineen kaikkineen.

Olen muistellut Särkänniemen reissua. Jätimme auton kaukaisemmalle parkkipaikalle, josta oli parisen kilometriä alueelle. Särkkiksen haitaribussi haki meidät ja ei siinä mennessä sitten sen ihmeempiä. Takaisin tullessa olikin eri juttu. Selkärangassa tuntui vielä Tornadot ja muut kieputtimet. Bussin kiihdyttäessä ja haitarin taittuessa meinasin alkaa huutamaan suoraa huutoa, kun luulin taas olevani jossain laitteessa. Onneksi sain pidettyä mölyt mahassa!

Kävimme delfinaariossa, planetaariossa ja eläintarhassa myös. Kuusi tuntia jaksoimme palloilla ees sun taas. Delfiinit saivat sydämeni sulamaan. Aivan suloisia kavereita. En tiedä mitä ajattelisin siitä, että ne asuvat vankeudessa. Toisaalta eipähän uhkaa tonnikalaverkot ja kalaa saa navan täydeltä. Ei pitäisi ajatella liikaa, aina. Planetaariossa käsiteltiin erilaisia mahdollisia planeettoja ja kerrottiin sadoista miljoonista tähdistä ja planeetoista. Olen miettinyt sitä paljon, että ihmiskunta luulee olevansa kaiken keskipiste. Pelkästään meidän galaksissamme olemme kuin neula heinäsuovassa. Ja näitä galakseja on näkyvässä maailmankaikkeudessa yli 100 miljardia. Olemme aika erikoisessa asemassa täällä! Kunpa tellustamme osattaisiin arvostaa!



Perjantaina lähdimme J:n kanssa vähän pyöräretkelle. Ajelimme maalaiskunnan suuntaan latupohjaa pitkin. Olin joitakin kertoja ajanut asioille ihan tietä pitkin. Onneksi en ollut lähtenyt muka oikaisemaan metsän kautta. Siihenhän meni aikaa, kun vastassa oli hurjia alamäkiä ja näin ollen myös ylämäkiä. Kyllä on talvella hiihtäjillä varmasti kova meno tuolla pätkällä, huh. Kuntoa täytyy piisata. Yhdessä vaiheessa eteemme osui suo ja pitkospuut. No eikun taluttamaan, siinä meinasi olla joko tyttö tai pyörä suossa vähän väliä. Mäet olivat uraisia ja soraisia, takapyörä meinasi lähteä alta. Yhdessä hurjassa alamäessä nousin polkimilta alas. Painoin pyörän jarruja, mutta jalat vain liukuivat alaspäin. No siitäkin selvittiin ja taas kuului varmasti, että missä meikäläinen meni. Retken missiona oli nachopussi ja tulinen kastike. Kello kävi ja saunavuoro alkoi olla jo tuloillaan. Aikaa oli kulunut hieman enemmän, kun oltiin kuviteltu. No saunaankin kerittiin ajoissa, jalat oli kyllä portaissa mentäessä ihan muusia.

Lauantaina vietimme Italialaista iltaa kolmen kamun kanssa. Ystäväni oli käynyt Napolissa miehensä kanssa ja toi hieman tuulia mukanaan sieltä. Hyvää ruokaa ja viiniä ja mansikoita ja kermavaahtoa, nam! Loppuillasta päädyimme yökerhoon. Pitkästä aikaa todellakin. Hauskaa oli tanssiessa! Loppuillasta muistin taas, miksen halua olla siellä. Ihmisiä on niin paljon ja kyynärpäitä käytetään etenemisessä. Jaloille astutaan ja tönitään. Kompleksissa eksyy toisistaan ja joutuu huutamaan toiselle, että jotain kuulisi. Jos vielä sinne menen joskus, niin otan GPS:n lainaan, että löydän veskiin ja narikalle alle varttitunnin ;)

Leppoisaa ja kesäistä viikkoa Sinulle, toivottaa Satu


Kuvat: MP (Zisilisko) ja SP

Ihan pihalla II

Kuvat: SP

Mattopyykillä

Kuvat: SP