Kuiske

Valokuvatorstain 96. haaste on "Kuiske".

Kuuluuko kuiske..?


Kuva: SP

Pispala ja Pyynikki

Päätimme käväistä käppäilemässä kesäisellä Pispalanharjulla. Helmikuussa kävimme siellä Kornin keikan jälkimainingeissa, komeaa oli silloinkin. Nyt auringonpaisteessa ja vihreyden ja kukkien kera oli ehkä vielä enemmän tunnelmaa! Mäet ovat korkeita ja maisemat hienoja. Vanhojen talojen väliin on rakennettu uusia, onneksi vanhaa tyyliä kunnioittaen. Ihanimpia ovat vanhat talot ja piharakennukset ja pihat.




J:n veli kehotti käymään Pyynikillä, joka sijaitsee Pispalan lähettyvillä. Kapusimme näkötorniin ja katselimme mm. Näsinneulaa, josta olimme edellisenä päivänä maisemia ihastelleet. Osasin bongata tuttuja paikkoja, mm. missä kaverit ovat asuneet tai asuvat, kirkkoja ja sen sellaista. Oudolta se Tampere sieltä korkealta näyttää. Ja vihreää riittää ympärillä silmänkantamattomiin ja vesistöä myös. Kaunista! Pitänee käydä joku päivä oman kaupungin vesitornissa bongailemassa paikkoja! Jos sieltä vaikka jädetuutinkin saisi? ;)


Kuvat: SP ja JA

Terkut Tampereelta

Kotona jo ollaan. Pari päivää meni J:n kanssa Tampereella ja ympäristössä. Särkänniemessä käytiin ja sää suosi, mukana myös J:n veli J ja veljenpoika J. Tornadossa piti käydä kaksi kertaa! Yhden kerran olin käynyt ennenkin. Aivan hirveän kauhean kammottavan mahtavan upeeta!! Myös Trombissa tuli käytyä, oli hiukka pahempi, kuin muistin. Toki muissakin laitteissa sitten käytiin, vaikka ensin tuntui, etten mihinkään uskalla.

Tuli huudettua niin kovaa, että kuului Näsijärven vastarannalle asti ihan varmasti! Kädet ja jalat tutisivat laitteeseen mennessä ja vielä enemmän tullessa! Iso väsy on reissun päälle, pian saunaan, soffalle ja tutimaan!

Tornado-video , Tornado-video2 (netistä)

Kivaa viikonloppua! :D


Kuva: JA

Kalliolla, kukkulalla

Kuvat: SP

Ritari Ässän auto

Juhannus meni mukavasti ja rauhallisesti. Olimme kahdella mökillä, kerkesimme molempiin paikkoihin, kun ne ovat onneksi samalla suunnalla. Sää oli sitä samaa... vettä, tuulta ja onneksi vähän aurinkoakin. Vähän ulkoilua, lepäilyä, lukemista, grillaamista ja saunomista tottakai!

Odotan kunnon ukkosia, ilma on todella painostava. Viime kesäisen myrskyn kaltaista en toivo, pelotti ihan pirusti. Valehtelematta tämä kerrostalo hyppi ja heilui kun rytisi. Ja kerran taivas kirjaimellisesti halkesi, ääni oli aivan uskomaton!

Kotiin ajellessamme näin mustan matalan urheiluauton. Sitten taas kysymään, että "Onks toi Ritari Ässän auto?" Ei kuulemma ollut se, vaan Corvette. Tylsää! No ehkä vielä joskus bongaan sen ihan oikean KITT:in!

Kamera lauloi viikonlopun tienoolla melko railakkaasti, että saattaa jokunen kuva eksyä tänne blogiinkin.


Kuva: SP

Hyvää juhannusta!

LEPPOISAA JA LEUTOA JUHANNUSTA! ;D

Toivottelee, Satu


Kuva: JA

Wet wet wet

Onneksi en ole kokonaan sokerista tehty, olisi muuten tyttö sulanut matkalle ja pyörä kiemurrellut ojaan! Olin jo unohtanut, miten läpimäräksi sateen osuessa voi kastua. Olin varautunut sateeseen tuulitakilla, joka piti mennessä jo heittää pois, kun oli niin hiostava ilma! Kotiin päin ajaessa katsoin, että eihän täällä niin paljoa sada… No kun tarpeeksi pitkään polkee, niin kyllä kerkiää vaatteet kastumaan. Kengät tuli pestyä ja housut ja valkoinen laukku liattua samalla.

Pää pysyi kuivana kypärän ansiosta. Kypärän kanssa ajaessa tulee hirmu kuuma, mutta en ilmankaan halua ajella. Silmälaseissa olisi saanut olla pyyhkimet, samanlaiset kuin auton tuulilasissa, joskin hieman pienemmät. Haittaa jo näkemistä kun kakkulat on tippojen peitossa. Kotona on voittajafiilis, kun saa kuivat vaatteet niskaan ja saa juoda jotain lämmintä.

Lisätään siihen vielä Serranosin katsominen Louna-lehmä kainalossa, niin johan on mukavaa. Joskus on paha mieli, mutta yritä siinä olla sitten ihan möksis, kun Louna ja kaverit piristävät tahattomalla söpöydellään. Olen kovasti tykästynyt farmiini, johon kuuluu lehmiä ja possuja ja kamuilta saatu kirahvi. Olen tykästynyt varsinkin siihen isoimpaan (elävään) possuun! ;)

Louna ja Untamo

Kuvat: JA

Halpamatkailua

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, että pääsee matkatunnelmaan. Matkailua toiseksi parhaimmillaan on matkailu mielikuvituksen avulla. Olimme parin luokkakaverin kanssa syömässä ennen kevätjuhlaa toukokuussa. Istuimme terassilla ja aurinko paistoi. Ruoan tuoksu, liikenteen äänet, aurinko, hälinä, ehkä tupakin haju. Olo oli kuin ulkomailla konsanaan. Tällaiset tuntemukset vievät reissuun ihan spontaanisti. Ja ha-la-val-la ;)

Näitä tuntemuksia tulee kesäisin milloin ja missä vaan. Auringon paiste ja lämpö on se lähtökohta. Jos vielä sopivat äänet ja tuoksut osuvat kohdalleen, niin matkatunnelma voi tulla keskellä automarketin parkkipaikkaa. Sitten sitä nuuskitaan ilmaa ja kuunnellaan hetki keskittyneesti ja J saa kuulla, että missä päin maailmaa tällä kertaa käväisin.

Aurinkovoiteen tuoksu vie mennessään sinne, missä sitä on viimeksi käyttänyt. Kotona voi päästä hetkeksi mökille tai mökin laiturilta jonnekin kauas. Eli tuttua merkkiä vaan kaupasta ja eikun menoks!

Toisaalta taas reissussa voi olla yllättävän kotoisa tunnelma. Ylempi kuva on Sortavalasta Venäjältä ja alempi meidän mökin lähettyviltä.

Kuvat: MP

Sattuma

Valokuvatorstain 94. haaste on "Sattuma".

Kivimunasta lankesi sattumalta aika vinkeä varjo,
jonka huomasin vasta myöhemmin ihan sattumalta ;)


Kuva: SP

Pikkulokin päivä

Käyn tänään asioilla. Ruokaa ja sen sellaista.


Olkaahan sitten kiltisti! Mihin se vanhin jo kerkesi?


Alkaa hämärtyä. Nyt keksitään jotain jännää!


Voi ei! Mitähän ne taas keksii?


Et sit kerro äipälle... Jooko?


Nyt se tulee.


Isoveikat oli taas luvattomilla teillä.


Älkääpäs karatko, takaisin!


Höh, jouduttiin nurkkaan... taas!


Tekstit: SP, kuvat: JA, kiitos hienoista kuvista!!

Presidentti ja lokinpoikaset

Lähdettiin perjantaina mökille, isä, äiti, J ja minä. Satoi melkein koko matkan ja perilläkin vielä iltasella. Minä ajoin loppumatkan ralliosuuden. Perillä meitä oli vastassa koira, joka oli hoidossa naapurissa omistajan matkan ajan. Olin siitä jo kuullut ja osasin odottaa tätä kaveria. Oli sekin kuulemma odottanut meitä! Vielä pentu, iloinen, kiltti, innokas. Kuka sellaista voi vastustaa? Vähän väliä koira kävi meitä moikkaamassa ja tarkistamassa saunan tai mökin, jos ovi sattui olemaan auki.

Mökillä oli leppoisaa kuten aina. On mukava herätä hitaasti ja aamupalakin syödään hitaasti, lehtiä selaillen tai rupatellen. Usein unohtuu myös katsomaan järvelle, siinä maisemassa sielu lepää. Läheisellä kalliolla on lokinpesä. Seurasimme kiikarilla kolmen söpön höyhenpalleron menoa ja meininkiä. Saunominen ja grillaaminen kuuluu myös mökkeilyyn. Järveen en uskaltanut uimaan, ei toivoakaan!

Lauantaina kävimme Salmelan avajaisissa. Ensin en ollut lähdössä, mutta kuulin että paikalla on Mara! Pitihän Ahtisaarta mennä moikkaamaan! Paikalla oli Martti ja puolisonsa Eeva. Avajaiset olivat mukavan letkeät ja sää suosi. Istuimme myöhemmin laiturilla ja kameramies ja presidenttipari lähestyivät meitä. Mietimme, että jäädään perskules tähän, että saattaa Martti vaikka sanoa muutaman sanan, kun tulee laiturille. Sitten iski kuitenkin paniikki ja hienotunteisuus ja kipittelimme pois laiturilta. He jäivät laiturin edustalle ja pitihän sitä mennä kuvaankin pressaparin kanssa ;)

Sunnuntaina oli myrsky! Taisi tulla rakeitakin ja jännitimme miten käy lokkibeibien. Onneksi niiden emo piteli siipiä pesän päällä. Tuuli ole sellainen, että olisi voinut koko pesä lähteä lentoon. Oli siinä jännitystä kerrakseen vaikka tuskin oli eka eikä vika myrsky. Kotimatkalla kävimme vielä sukulaisten mökillä. Ei kyllä yhtään harmittanut, kun sai lettuja jo toisena iltana peräkkäin! Ja mukavaa oli!

Viimeisessä kuvassa palataan vielä Salmelaan. Mitä näet kuvassa? Yksi meistä näki donitsin, yksi uimarenkaan ja yksi rikkoutuneen kiven. Taas hyvä esimerkki, miten erilailla havainnoimme näkemäämme!

Kuvat: SP ja JA

Inhimillinen tekijä

Valokuvatorstain 93. haaste on "Inhimillinen tekijä".

Juuri sellainen on...
Unohtanut kastella kukan


Keitellyt kaffeja


Ottanut kuvan bussin ikkunasta

Kuvat: SP

Tiffany heart

Olimme eilen äidin kanssa kyläilemässä äidin ystävän luona. Toki tässä olemme mekin tutustuneet, kun naiset vievät minua mukanaan Hyrsylän reissuille ja muuta mukavaa :) Kahvittelun jälkeen pääsin tutustumaan tiffany-tekniikkaan. Harjoittelin lasin leikkaamista ja sitten aloinkin jo tositoimiin. Visio oli taas kerran kirkas! Hmmm… pinkkiä ja sydän!

Piirsin sydämen lasille, ensin harjoittelin paperille muutaman version. Sitten lasista leikattiin paloja mallin ympäriltä, eikä suinkaan yritetty saada koko kuviota kerralla irti lasista. Ei onneksi haljennut väärästä kohdasta. Ensikertalaisen tuuria taisi olla mukana. Seuraavaksi oli vuorossa reunojen hiominen. Suojalasit päähän ja menoksi. Hiominen oli kivaa. Jopa terapeuttista, kun oli keskityttävä niin tarkkaan, siihen mitä tekee. Sitten reunaan laitettiin kuparinauha, joka tasoitettiin ja poistettiin ilmakuplat. Viimeiseksi oli vuorossa reunan tinaus ja koukun kiinnittäminen samalla. Sain apua ja neuvoja koko ajan tarvittaessa. Tarkoituksena oli vielä patinoida hopean värinen reuna tummaksi, mutta mielestäni sydän oli kaunis juuri sellaisenaan.

Kiinnitimme ketjun koukkuun. Kotona tajusin, että ikkunassani roikkui juuri sopiva ketju sydämelle. No nyt on kaksikin ketjua pitämässä sydäntä kiinni. Nyt käsittelin yhtä lasinpalaa. Tiffany-tekniikassa on tarkoitus yhdistää useampia paloja kokonaisuudeksi. Ehkä kokeilen sitäkin vielä joskus.

Kuvat: SP

Huomioita valokuvauksesta

Moni lähipiiristäni harrastaa valokuvausta. Olen aina pitänyt sitä mielenkiintoisena ja mielekkäänä touhuna, siitä itse kuitenkaan sen enempää innostumatta. Bloggailun aloitettuani olen itsekin useammin tarttunut kameraan ja innostunut ihan erilailla. Viikonloppuna osallistuin ensimmäistä kertaa valokuvatorstaihin, josta tätini oli jo minulle puhunut aiemmin. Olin ottanut kuvat ihan muuten vain ja ne sattuivat sopimaan otsikkoa myöten viikon teemaan.

Olen kuvannut J:n järjestelmäkameralla. Vielä en ole juurikaan muuta säätänyt kuin zoomia ja onko salama päällä vai poissa ja mihin se sojottaa. Olen oppinut paljon kantapään kautta, ottamalla kuvia ja tarkastelemalla lopputulosta. Tässä muutamia huomioita, joita olen tehnyt.

1. Aloittaminen
Muista laittaa kamera päälle ennen kuvauksen aloittamista. Myös objektiivin suojuksen poistaminen helpottaa kuvausta huomattavasti.

2. Tausta
On vaikea ottaa kuvaa, kun taustalla melko poikkeuksetta näkyy jääkaappimagneetteja, ikkunanpieli, parkkipaikka tms. Innostuksen iskiessä sitten siirtelen tavaroita ja koitan saada taustan neutraaliksi. Illalla voin ihmetellä, että kuka täällä on käynyt sotkemassa?

3. Tarkennus
Olen ottanut kuvia niin, että tarkennan lähelle ja kauas samassa paikassa. Minusta kummastakin tulee fantsun näköinen lopputulos. Jo kuvaa ottaessa usein näkee, että nyt onnistuu tai nyt tarkennus meni kirjaimellisesti metsään. Vahingossakin voi syntyä taidetta!

4. Valotus/ Salama
Otin kuvia lumisateesta (toukokuussa ;)) ja ilmeisesti valotusajan takia lumihiutaleet eivät näkyneet kuvassa ollenkaan. Ennen luulin, että melkein poikkeuksetta kannattaa käyttää salamaa. Siitä tulee kyllä aika kova valo! Luonnonvalo on paras valo kuvaamiseen, jos mahdollista. Sitä en ole ratkaissut, että salaman kanssa kohteeseen tulee ikävä heijastus ja ilman salamaa valotusaika on sitten niin pitkä, että kuva on heilahtanut.

5. Heijastuminen
Niin tonttu en sentään ole, että menen ottamaan peilin eteen kuvaa. Sen verran tonttu kuitenkin, että olen saanut heijastettua itseni tai kameran esim. ikkunasta ja kahvin pinnasta.

6. Zoomaus
Huomasin yksi päivä zoomaavani kropallani. Heiluin edestakaisin kuin heinämies sopivaa etäisyyttä etsiessäni. Käytän kyllä oikeata zoomiakin, mutta manuaalinen versiokin tuntuu toimivan ihan mukavasti.

7. Rajaus
Filmikameralla kuvatessa on pitänyt miettiä jo kuvatessa, että mitä kuvaan haluaa sisällyttää. Jotenkin se on jäänyt takaraivoon ja digikamerallakin teen samalla tavalla. Olen yrittänyt muistaa jättää tilaa kuvaan ja rajata sen jälkeenpäin.

8. Varjot
Parhaassa tapauksessa varjo on osa kuvaa onnistuneesti. Joskus varjo on liian voimakas, juuri salaman käytön takia. Helposti joku muu esine tekee varjon kuvauskohteen päälle. Näitä ei aina huomaa, kuin vasta koneelta katsottuna.

9. Säädöt
Kameran säädöt teen ainakin vielä tahattomasti nenälläni samalla kun otan kuvaa. Pitänee opetella hienouksia lisää, esim. manuaalista tarkennusta ja sen sellaista.

10. Kärsivällisyys
Kärsivällisyyttä oppimiseen. Itse en ole sieltä kärsivällisimmästä päästä. Minua on melko mahdoton neuvoa, kun haluaisin sitten heti itse kokeilla asiaa käytännössä. Jalka vaan teputtaa ja kädet huitoo, kun haluaisin kameran omiin käsiin, hih. Pitäisi malttaa opetella juttuja ihan oikeasti, jotta kehittyisi. Näin alkuun kuvien ”räiskiminen” on kivaa, mutta nälkä kasvanee syödessä.

Kuvat: SP

Ihan pihalla

Kuvat: SP