Korianterista asiaa II

Korianteri nauttii olostaan uudella ikkunalaudalla. Kylpee onnessaan aamuauringossa ja näyttää erityisen hyvinvoivalta. Sitä on siirrelty remontin tieltä ja välillä unohdettu kastella. Välillä oli jo pelko pepussa, että kupsahtaako se. Kasvit ja kukkaset nauttivat auringonpaisteesta, niin minäkin. Heräsin taas ennen aikojani, kun aurinko pilkistelee verhojen raosta. Innostuin ottamaan kuvia J:n järjestelmäkameralla. Nykyään muistan ottaa objektiivin suojuksen melkein aina pois alkaessani kuvata, hih ;D Taidan olla aina niin innoissani ja sitten on kiire ja tällaiset olennaiset pikkuasiat tuppaa unohtumaan. Tänään ihmettelin, miksi taaskaan ei näy mitään. Kamera kannattaa laittaa päälle... on hieman helpompaa kuvata ;)

Harvinaista, että vappuna on näin upea keli. Näin kyllä unta lumisateesta, kaikkihan on vielä mahdollista. Musiikeissa on menevää vappumusaa!

Mukavaa vappua kaikille :D:D

Kuvat: SP

Keittiöremppa IV

Perjantai

Perjantaina sain kotiovelle toimitettuna jääkaapin ja tiskikoneen. Kävimme ne J:n kanssa valitsemassa vielä torstaina. Olimme aiemminkin käyneet kiertelemässä kodinkoneliikkeissä, mutta nyt oli tehtävä päätöksiä, kun oli menossa jo ties kuinka mones päivä ilman jääkaappia. Onneksi tajuttiin ottaa molemmat koneet samaan aikaan, niin saatiin ne samalla kuljetusmaksulla. Laitteen ovi piti vielä kääntää toisinpäin. Jääkaappi on nyt heti sohvan vieressä. Meinasin, että jos sittenkin kääntäisi oven takaisin toisinpäin ja jättäisi jääkaapin olkkariin. Saisi suoraan sohvalta ruoat eteensä ;) Kiinnitimme lisää kaappeja seinälle ja minä ja äiti mallailimme verhoja. Hieman oli lyhyenlaisia tai väärän värisiä ja jätimme asian hautumaan. Maustehyllyn kiinnitimme puristimilla, jotta saimme viereiset kaapit oikeille kohdille. Maustehylly pitää olla vielä irti sähkötöiden takia. Remonttipölyistä pääsi eroon saunassa, mutta ei sitä sittenkään osannut rentoutua, vaan kiinnitimme vielä ovia kiinni J:n kanssa illalla.

Lauantai ja sunnuntai

Keittiön kokoaminen jatkui heti lauantaiaamuna. Mukana olivat minä, J, äiti ja isä. Äiti toi mukanaan uudet verhot, jotka ovat siis vanhat, mutta uudet minun kämpässä. Hän oli saanut ystävältään pitsipeiton, jonka kiinnitimme sivuverhoksi. Heti, kun näin verhokankaan ja vaaleankeltaisen pitsin äitin käsissä, kiekaisin: I-H-A-N-A. Meillä oli ihan sama visio, miten verhot kiinnitettäisiin. Jonkin verran saimme siihenkin kulumaan aikaa ja energiaa, kun verhonipsut ovat vähän eri paria verhotangon kanssa. Äiti oli hankkinut uusiakin, samanlaisia kuin edellisetkin, hih. Vähän vaadittiin töitä pihdeillä, että sai levitettyä verhonipsuja. Sohvan alta varmasti löytyy niitä mustia pieniä kiekkoja, kun jotkut nipsut hieman lipsuivat ja kaikki osat lentelivät ties minne. Verhot ovat nyt ylhäällä ja todella iloiset ja aurinkoiset ovatkin!

Lähdimme koko rempparemmin kanssa katsomaan päivällä ilmapallohäppeninkiä. Suomen Tivoli juhlisti 120-vuotista taivaltaan päästämällä taivaan tuuliin 30 000 ilmapalloa. Muutama muukin oli lähtenyt katsomaan tapahtumaa, pitkästi ennen tapahtumapaikkaa alkoi jo liikenne hidastella. Jonon madellessa huomasin parkkipaikan, johon saisi luultavasti vielä auton ja sitten jalkapelillä perille. Jotkut autoilijat oikaisivat meidän takaamme ensin kävelytien ja nurmikon yli parkkipaikalle ja vielä kevyen liikenteen väylää lähemmäs tapahtumapaikkaa. Ja hirveällä vauhdilla tietenkin. Voisi niitä liikennesääntöjä edes sinnepäin noudattaa vaikka onkin ilmapalloista kyse. Pääsimme parkkikselle ihan laillista kautta ja sitten olikin jo kiire. Minä ja äiti olimme jo pitkällä kipittämässä mäkeä ylös, miesväen tullessa hieman maltillisemmin perässä. Risut ja männynkävyt väistivät sopuisasti, kun näkivät, että ei ole mitään tehtävissä... naiset juoksevat määränpäähänsä kuin vasikat kesälaitumella ;) Kerkesimme paikalle juuri sopivasti. Olimme pellolla lähellä tapahtumapaikkaa. Palloja oli melkoinen määrä, punaisia, sinisiä ja keltaisia. Oli se aika harvinainen näky. Aurinko vielä paistoi todella lämpimästi, oli oikein mukava fiilis.

Kuvat: JA

Kotona riitti vielä puuhaa ja ennen vanhempien kotiin lähtöä kiinnitimme ikkunalaudan keittiöön. Siihen sai heti sitten alkaa mallailemaan kukkia yms. mukavaa. Kävimme J:n kanssa vielä illalla ystävien luona. Katsoimme leffaa ja pelasimme strategiapeli Carcassonne:a. Pelissä rakennettiin teitä, jokia, kyliä ja luostareita. Pelasin peliä nyt toista kertaa ja aloin pitämään siitä jo vähän enemmän, kun aloin tajuamaan miten koko peliä pelataan. Keittiöjutuista juteltiin ja J:n silmä oli harjaantunut jo sen verran, että kaapit leveydet tulivat kuin apteekin hyllyltä oikein, ihan silmämääräisesti. Huomasin, että olin valinnut samanlaiset vetimet, kuin ystävilläni on. Vahingossa vai alitajuisesti, tiedä häntä?

Sunnuntaina kävimme J:n vanhempien luona 45km pohjoisen suuntaan. Pesimme auton perillä. Minun piti vain olla seurana, mutta innostuin sitten, kun näin painepesurin! Seuraavaksi kuului: MÄÄÄ, joka tarkoittaa, että minäkin haluan kokeilla. Voisi luulla, että olen sukua lampailla, mutta lauhkeudesta ei ole toistaiseksi merkkiäkään ;) Auton peseminen oli kivaa, taas aurinko lämmitti mukavasti. Ilta menee tässä leppoisasti kiinnittämällä vetimiä ja puuhastellessa muuta keittiön kimpussa.

Keittiöremppa III

Maanantai ja tiistai

Maanantaiksi oli sovittu putkimiehen käynti ja vanhojen kalusteiden haku pois kierrätyskeskukseen. Putkimiestä odotettiin turhaan koko päivä. Hän on nyt reissussa, joten putkihommat edistyvät vasta ensi viikolla. Se ei oikeastaan hidasta kamalasti töitä, koska myös sähkötöitä pitää vielä tehdä ja kaikkia kaappeja ei näin ollen voi seinälle kiinnittää. Kierrätyskeskuksen miehet tulivat ajallaan ja veivät kaikki vanhat kalusteet, kehikot, laatikot, listat yms. Myös jääkaappi lähti matkaan. Oli mahtavaa päästä siitä romuröykkiöstä eroon ja tuli vähän enemmän tilaa olohuoneeseen. Ilo oli lyhytaikainen, kun parin tunnin päästä aloimme roudaamaan uusia kalusteita ylös. Isä oli hakenut kalusteet keittiökaupasta ja aloimme porukalla kantaa tavaroita. Äiti ja J (poikaystävä) olivat apuna. Tulipahan liikuntaa taas portaita edestakaisin kipittäessä.

Ruuvasimme muutaman kaapin yhdelle seinälle vielä illalla. Alkoi näyttää, että tämä homma todella etenee. Seinän tukikehikko sattui osumaan juuri kiinnityskohtaan ja vähän sai soveltaa, että sai kaapit kiinni seinään. Tiistaina käytiin rautakaupassa hakemassa ruuveja ja keittiöjakkara, josta on iloa sitten myöhemminkin. Illalla vielä kokosimme J:n kanssa korkean kaapin. Enemmän se taisi mennä niin, että katsoin telkkua ja pompin aina ylös tarvittaessa.

Keskiviikko ja torstai

Keskiviikkona teimme vähän lajittelua hyllylevyjen ja ovilevyjen välillä. Kämpässä on osaksi koottua tavaraa ja sitten vinoissa pinoissa erikokoista levyä. Pitää vähän pohtia, mikä tulee mihinkin. Ennen tätä vaihdoimme kesärenkaat J:n luona. Minäkin yritin avata renkaan ruuveja. Ekan renkaan kohdalla ei auttanut ärräpäät, eikä hillitön rempominen. Toisen renkaan ruuvin sain jo sitten auki, olo oli voitonriemuinen. Se riitti, J sai avata loput minun käyttäessä tunkkia.

Kävimme vielä kotimatkalla kansalaisopiston kevätnäyttelyssä. Yritän joka vuosi käydä siellä, jo pelkästään äitini tauluja ihailemassa. Piirrosten ja maalausten lisäksi esillä oli keramiikkaa, pitsiä, huovutustöitä, kankaita, kaappi- ja seinäkelloja, tilkkutöitä, kitaroita, koruja, metallitöitä ja paljon muuta. Pitää vain ihailla ihmisten kädentaitoja. Siellä oli myös lasitöitä. Itsekin olen joku vuosi sitten ollut puhaltamassa lasia viikonlopun kestäneellä kurssilla ja kaikenlaisia töitä siellä syntyi ja hauskaa ja lämmintä piisasi. Näyttelyssä oli vielä yksi ihmetys. Iso neulanreikäkamera nimittäin. Aulaan oli rakennettu tila, jonne käveltiin sisälle. Sisällä oli pilkkopimeää pientä valonpilkahdusta lukuun ottamatta, joka tuli pienestä reiästä. Sitten vain odotettiin, että kuva alkaa muodostua seinälle. Se tuli väärinpäin, joka on loogista, mutta silti minusta aika ihmeellistä. Alareunassa puut heiluivat väärinpäin ja yläreunassa näkyi, kun autojen ja bussien hahmot liikkuivat. Miten niin pienestä reiästä voi tulla niin iso kuva seinään? Harvemmin sitä on tullut istuttua kameran sisällä! ;)

Haaveena on saada jääkaappi mahdollisimman pian. Nyt jääkaappina toimii styroksilaatikko parvekkeella. Olin pari yötä J:n luona ja oli outoa tehdä eväitä omaan kotiin lähtiessä. Hella ei ole toiminnassa, niin ei ole kokkailumahdollisuuksia. Tänään olisi tarkoitus käydä katselemassa jääkaappeja ja tiskikoneita. En voi uskoa, että minulla on kohta tiskikone. Todellista luksusta! :)

Kuvat: SP

Karmeat kaukosäätimet

Otsikossani on ehkä hieman samanlaista sointia, kuin YUP:n biisissä: Rankat ankat ;D Ostin digiboxin paria päivää ennen, kuin analogiset lähetykset loppuivat helmikuun lopussa. Jotenkin kuvittelin, että kyllähän sieltä nyt lähetystä tulee ilman boxiakin, kunhan lämpimikseen puhuvat. Piti se boxi käydä hakemassa kuitenkin. Nyt on sitten kaukosäätimiä enemmän kuin tarpeeksi. Pitää muistaa, että minkä laitteen avaan ensimmäisenä ja mitä nappia painan mistäkin kaukkarista, argh! Äänentasoa saa sitten säätää molemmista ja sittenkään ei oikein kuulu mitään tai sirisee. Alkuun tuli tartuttua vanhaan kaukosäätimeen kanavia vaihtaessa ja taas katsottiin lumisadetta. Ja minua harmittaa vanhan kaukosäätimen käyttäminen vain volumen säätöön silloin tällöin. Ihan toimiva kaukkari ja se pyörii melkein tyhjänpanttina.

Poikaystävä osti yleiskaukosäätimen, jonka pitäisi olla hirmuisen kätevä. Tulin joskus omia aikojani koulusta poikaystävälle ja täällä oli ystävällisesti ruutupaperilla ohjeet kaukkarin käyttöä varten. Yhdestä napista kaikki laitteet lähtevät päälle, mukamas. Lapun lopussa oli vielä lause: Jos menee uuteen kaukkariin hermo, niin voi vanhojakin kaukosäätimiä käyttää. Mitäh, eihän minulla hermo koskaan mene! ;) Välillä onnistuu ihan ok, mutta tänäänkin unohdin avata telkkarin eka ja sitten oli taas tenkkapoota kerrakseen. Ystäväpariskunnalla on hieno yleiskaukkari, se vilkkuu ja muistaakseni päästelee ääniäkin. Siihen en ole uskaltanut koskea vielä ainakaan. On tää mukavaa, kun on keksitty tällaisia arkea helpottavia laitteita. Vikahan on tietysti laitteessa, ei käyttäjässä, heh ;)

Keittiöremppa II

Perjantai

Aamulla teen keittäminen oli hieman tavallista enemmän ajatusta vaativaa, kun tavarat on siellä täällä. Keittiö pitää tyhjentää kaikesta, veden- ja kahvinkeitin nököttää nyt olohuoneessa stereoiden vieressä. Ruokaakin tein vielä, kun hella oli paikallaan. Katsoin vaan kiehuvaa ruokaa hämmentyneenä, että jotain puuttuu ja kipitin olohuoneeseen hakemaan kauhaa.

Sähkötyöt olivat melkoista salapoliisityötä! Välillä kuulosti siltä, että päästään remontoimaan kylppärikin, kun johdot menivät jotenkin sieltä kautta. Löytyi onneksi luukku, jonka takaa löytyivät tarvittavat johdot ja sähkömies pääsi tekemään uusia johdotuksia vähän epämääräisten viritysten tilalle. Sähkömies myös irrotti lieden ja pitkän lampun, joka on nyt turvassa sänkyni alla, ettei sen päälle polje kulkiessaan.

Seuraavaksi oli vuorossa laattojen irrotus seinästä. Vaihdoin vanhat silmälasit päähän ja laitoin korvatulpat. Oli sen verran kovaa pauketta, kun isä näytti mallia aikaisemmin. Jotkut laatat lähtivät päreinä ja niitä paloja lensi joka paikkaan ja naamaan totta kai. Parhaimmillaan lähti puolitoista laattaa kerralla, se oli mahtavaa! ;) Pölyä oli suu täynnä ja ihme, että en lyönyt otsaani vasaran piikkipäällä vauhdikkaasti moukaroidessani.

Illalla vielä purimme äidin ja isän kanssa loput kaapit ja sokkelit keittiöstä pois, nyt on otettu käyttöön jo parvekekin varastotilaksi. Hella on nyt telkkarin vieressä ja jääkaapin nostamme myös aamulla sitten lattiatöiden tieltä olohuoneeseen. Hieman on sekaista, tuleepahan tehtyä sitten perusteellinen siivous. Illalla pääsin saunaan! Vesi on nyt poikki keittiöstä, veden saan kylpyhuoneesta. Hieman on outoa, kun keittiö on aivan tyhjä! (Klikkaa kuvia isommaksi)

Lauantai ja sunnuntai

Lauantai alkoi katon maalaamisella. Vanhojen kaappien kohdalta katossa oli tummia kohtia ja maalasimme koko katon samalla kertaa. Pesimme myös ikkunan. Näyttää, kun ei olisi ikkunalasia ollenkaan. Eikä edes maalia lentänyt ikkunaan maalaustouhuissa. Lattialaminaattien asennus oli vuorossa seuraavana. Työ sujui melkoisen jouhevasti, joskin ei ne ihan niin helposti paikalleen kliksahtaneet, kuin oli luullut. Makuuhuoneen lattian laitto taitaa jäädä myöhäisemmälle ajankohdalle. Tavaroita on siirretty sinne remontin tieltä pois ja olisi hankalaa tyhjentää huone, kun on vähän ahdasta täällä muuallakin. Mattoja olen käärinyt pois, kun tepastelemme kengät jalassa. Oli huvittavaa kuvitella, että remontti olisi rajautunut jotenkin keittiöön. Tietenkin tavaroita piti siirtää, mutta koko asunto on nyt ihan remonttikunnossa. Kylpyhuoneessa siirsin tavaroitani, kun huomasin, että vierekkäin olivat suuvesipullo ja lakkabensiinipullo, huh!

Sunnuntaina oli vuorossa reiän seinään tekeminen putkimiestä varten. Nyt voi kurkkia keittiöstä vessaan ja toisinpäin. Onneksi reikä on melkein lattian tasossa. Kehittelimme myös ikkunalaudan keittiöön entisestä keittiön yläsokkelista. Siitä, joka aiheutti minulle mustelmia. Sekin on sängyn alla kiinnitystä odottamassa. Katsomme vielä olisiko muuta käyttökelpoista puutavaraa. Olin viime yön vanhempien luona ja oli luksusta päästä saunaan jo toisena iltana peräkkäin. Tänään voi ottaa vähän leppoisammin illan, ei sitä kehtaa hirveätä meteliä sunnuntaina pitääkään. Vaikka on väsy, niin aina jaksaa vähän rokata ja jorata. Tsekkaa loistavat musat linkeistä! ;D

Kuvat: SP ja MP

Keittiöremppa I

Otin kuvia keittiöstä. Pitää opetella itsekin järkkärikameran käyttöä. Nuo kuvat otin mummo-modella kuitenkin. Kolmas On/Off-nappi oli se oikea, josta varsinainen kamera meni päälle. Vielä piti rääkäistä, että: ”Ei täältä näy mitään!”. Objektiivin suojus oli arvatenkin kiinni. Asunto alkaa näyttää todella sekaiselta. Onneksi on suht iso olohuone, saattaa alkaa kuitenkin tila loppumaan, kun vielä nuo keittiönkalusteet yritetään mahduttaa huoneeseen. Kaappeja repiessä löytyy ylläreitä kiinnityksissä ja putkissa ja jääkaapin altakin löytyi lusikka. Törmäsin jo lahjakkaasti lattialla olleen kaapin repaleiseen yläsokkeliin, parit mustelmat ja naarmut tuli. Mut ei niitä remppahommissa voi oikein välttääkään, varsinkin, kun kyseessä on minä ;) Sokkelista löytyi Keskisuomalainen vuodelta 1995. Pitää jättää itsekin sanomalehti yllätykseksi niille, jotka repivät tulevaa keittiötäni joskus alas.

Kuvat: SP

Rempan valmistelua

Tässä on huomannut, että varsinaiseen remppaan asti pääsemiseen menee aikaa ja se vaatii suunnittelua ja kaikenlaista pähkäilyä. Tietenkin on uuden keittiön materiaalien valinta ja keittiön suunnittelu. Keittiökaupassa ollaan istuttu ja suunniteltu keittiötä tietokoneen näytöllä. Miesväki kiinnittää huomiota sähköjen vetämiseen, vesipisteen ja sähköhellan välimatkaan yms. Naisväki katsoo, että hyvältä näyttää ja kaapit on varmasti oikean väriset ;) Apuna projektissa ovat olleet poikaystävä ja vanhemmat. Kaikkea mahdollista en olisi osannut itse ottaa huomioon.

Sähkö- ja putkimies ovat käyneet tutustumassa paikkoihin ja uudet käynnit on sovittu, jolloin päästään sitten varsinaisesti aloittamaan työt. Kaapit ovat jo tyhjänä, ruokatavarat ja astiat löytyvät olohuoneesta pahvilaatikoista ja pöydältä. Vanhojen kaappien haku on sovittu ja uudet kaapit haemme ensi viikolla. Sitä ennen on luvassa lattian uusiminen ja vanhojen kaappien purku. Vanha jääkaappi saattaa lähteä vanhojen kalusteiden mukana kierrätyskeskukseen, jos huolivat sen mukaan. Ennen sitä pitää jääkaappi ja hellakin roudata tieltä pois, kun lattian teko alkaa, huh huh. Uusi jääkaappi on vielä hankkimatta. En ole ostanut juurikaan lisää ruokaa, siltä varalta, jos uutta jääkaappia ei olekaan vielä vanhan lähtiessä. Toki jääkaapiksi kelpaa hetken aikaa kylmälaukku parvekkeella :) On kiva päästä pian todellisiin remppahommiin ja asia etenee kunnolla teorian lisäksi käytännössä! Tänään on luvassa ainakin lattiamateriaalin nouto ja yläkaappien alas repiminen.

Pakkailu aiheuttaa oloa, että tästä olisi johonkin lähdössä. Muuton tunnelma oikeastaan. Tavaroita pakataan laatikoihin ja jonkin ajan päästä purku ja uusien paikkojen etsiminen tavaroille. Onneksi kuitenkin tämä tapahtuu saman asunnon sisällä. Viimeisin muuttoni oli melkoisen työläs. Vanha asunto oli ylimmässä kerroksessa ja uusi samoin. Kummassakaan talossa ei ole hissiä. Kantamista ja portaiden tarpomista todellakin riitti!

Tein keittiön seinähyllylle pienen varakeittiön. Haarukat ja veitset ym. tarvittava löytyvät olohuoneesta toisesta minikeittiöstä ;)

Kuvat: JA

Hiihtämään?

Illalla sain taas Satumaisen neronleimauksen. Luin lehteä ja jutussa puhuttiin hiihdosta. Mietin, että täytyypä lainata suksia ja lähteä hiihtämään. Pettymys oli suurehko, kun tajusin, ettei ole lunta! Ajattelin positiivisesti, että jos kuitenkin lähtisi hiihtämään, niin pitoa varmaan piisaisi. Yllätys oli aamulla suuri, kun olikin satanut lunta. Ei tainnut tarpeeksi sataa hiihtämistä ajatellen kumminkaan.

Sade teki eilen upeita kuvioita ikkunaan siihen jäätyessään. Yöllä unta odotellessani kuuntelin, kuinka sadepisarat soivat erilailla ikkunalautaan, kuin normaalisti. Äänessä oli jäinen sointi. Parhaita ääniä maailmassa on, kun sadepisarat osuvat peltikattoon. Sitä ääntä pääsee kuuntelemaan mökillä. Uudemmassa mökissä taitaa olla kattotiilet, eli sitten voi mennä vanhaan ja vinoon möksään tunnelmoimaan sateen sattuessa.

Kuva: JA

Musiikkia ja elokuvaa

Lisäsin blogini blogilistaan, toivottavasti jokunen silmäpari lisää löytäisi sitä kautta blogini.

Linkkeihin lisäsin mielimusiikkiani musavideoiden muodossa. Sieltä löytyy uutta ja vanhaa musiikkia, joka liikuttaa jalkojani tai sydäntäni tai molempia! :) Päivitän uutta musiikkia linkkeihin, lempibiisejä kun on loputtomasti! Ehkä joku oppii minusta lisää tai löytää uusia tuttavuuksia musiikkimaailmasta ;)

Poikaystävä löysi kauppareissulla Amelie-elokuvan, jota olemme jo pitkään etsiskelleet. Olen sen nähnyt useasti. Siinä on jotain sellaista, että sen voi katsoa kerta toisensa jälkeen. Hän toi mukanaan vielä tippaleipiä eli elokuvanautinto on taattu!

Kuvat:JA

Valoa

Innostuin vaihtamaan järjestystä olohuoneen lisäksi vielä makkarissa ja keittiössä. Keittiö tosin meni mullin mallin, kun revittiin yksi kaappi seinältä alas. Tarkoituksena oli tutkia, onko kaapin takana olevassa tilassa tyhjää vai esim. joku rööri. Suunnitteilla on keittiöremontti! Keittiökaupassa olen käynyt ja vielä pitäisi mennä viilaamaan yksityiskohtia. Kaapin takana oli tyhjää, joten siihen kohtaan tulisi tilava kulmakaappi. Nykyinen keittiö on melko tummasävyinen ja uudesta olisi tarkoitus tulla sekoitus valkoista ja puuta. Jo nyt keittiö tuntuu avarammalta, kun kaapin takaa paljastunut valkoinen seinä heijastaa hieman valoa takaisinkin!

Kaappeja olen jo tyhjentänyt, olohuoneen nurkassa on jo kasa laatikoita. Saapahan tehtyä samalla vähän inventaariota ja laittaa tavaraa kierrätykseen. Aikataulu on vielä epäselvä, annan miesväen pähkäillä sen. Pitää ajoittaa sähkö- ja putkityöt ja laatoitus ja mitä vielä. Tarkoitus olisi myös vaihtaa makuuhuoneen ja keittiön lattia samalla. Molemmissa on eriväriset, tummat muovimatot. Siinä onkin oma hommansa mahduttaa kaikki huonekalut olohuoneeseen!

Luen todella mukaansatempaavaa kirjaa, jonka sain ystävältäni synttärilahjaksi. Kirja on Lisa Jewell:in ”Se ainoa oikea”. Tekisi mieli lukea nopeasti loppuun, että saavatko he nyt toisensa, vai eivät? Toisaalta kirja on niin mukavaa luettavaa, että harmittaa, kun se on kohta luettu. Olen taas innostunut lukemaan pitkästä aikaa. Tätä kirjaa voi suositella kesällä rannalle mukaan otettavaksi. Sopivan kevyttä luettavaa. Viimeksi luin Torey Hayden:in ”Tiikerin lapsi”. Sitäkin voin suositella lämpimästi.

Kuvat: JA

Sataa, sataa, ropisee

Onks nyt syksy vai mikä? Melkoisen harmaata sanoisin! Minua palelee tällaisella kostealla ja kylmällä ilmalla ihan mahdottomasti. Sade toivottavasti sulattaa lumet. Odotan jo asvalttien kuivumista, josta nyt on tosin turha haaveillakaan, kun vesisadetta on luvattu useaksi päiväksi. Hyvä asia on, että eipähän pölise hiekat ja hiukkaset! Silloin on jo tosi kesäinen olo, kun pääsee tennareillaan tepastelemaan kuivalla tiellä ilman, että rullaa hiekoitushiekan päällä sujuvasti. Olen meinannut kaatua monta kertaa hiekoitushiekan lähtiessä jalkojen alta.

Vaihdoimme poikaystävän kanssa viikonloppuna olkkarini järjestyksen alkuperäiseen kuosiin. Siihen, joka muotoutui, kun muutin asuntooni. Onhan täältä kyllä lähtenytkin ikivanha sohva ja tietsikkapöytä tullut lisää. Tämä tuntuu kaikista kivoimmalta järjestykseltä. Ja mikä parasta, johtohässäkät on paremmin piilossa! Olin taas elementissäni, Kompuroin rullattuihin mattoihin ja muihin esteisiin. Yhden kerran sen ymmärtäisi, mutta kolmesti on aika hyvin jo minultakin. Yleensä kuuluu aika kolina, kun kuljen kämpässäni. Minulla on taito törmäillä ovenpieliin, ehkä teen liian tiukkoja käännöksiä! ;)

Olin vanhempien luona käymässä ja lähdin ex tempore heidän mukaansa keskusteluiltaan kaupunginteatterille. Keskustelun aiheena oli Reko Lundánin kirjoittama näytelmä ”Aina joku eksyy”. Olen sen nähnyt joku vuosi sitten, kun KOM-teatteri kävi vierailemassa täällä.

"Aina joku eksyy on huumorin läpivalaisema perhedraama hylkäämisestä ja toivosta. Se on viiltävä, mutta lohduttava kuvaus Suomesta 50-luvulta 90-luvun lopulle. Näytelmä kertoo Rinteen perheestä ja lapsista, jotka joutuvat ottamaan vastuun vanhemmistaan. Kirjailija kuvaa vääristyneitä perhesuhteita sekä lapsien Akin ja Liisan että äidin näkökulmasta. Surullisesta pohjavireestään huolimatta näytelmä riemastuttaa ja ymmärtää."

Teoksen ohjaaja, näyttelijät, sosiaalityöntekijä ja yleisö keskustelivat näytelmästä ja ilmiöistä sen ympärillä. Huolenpidosta, vanhemmuudesta, lapsen hyvinvoinnista, rakkaudesta, välinpitämättömyydestä yms. Kuulostaa korkelentoiselta! Tilaisuus oli kuitenkin rento, haastatteluja ja yleisön kysymyksiä teatterin lämpiössä. Aluksi saimme nauttia pienestä pätkästä näytelmää. Aion mennä katsomaan näytelmän uudestaan kaupunginteatterin versiona. Pitää ottaa varuulta Nessu-paketti mukaan!

Nallukka

Eilen kaupungilla törmäsin suloiseen kännykkämaskottiin. Selvästi tahtoi minun mukaani ale-laarista pyörimästä. Joskus vannoin, että minähän en puhelimeeni mitään killuttimia laita. Nyt puhelimesta roikkuu timanttisydän ja söpö nallukka nimeltään Pallukka ;D

Jotkut jo kulkevat ulkona paitahihaisillaan. Itsellä on tapa, että niin kauan kuin maassa on lunta, päällä on takki tai paksu huppari. Harvoin kevätflunssakaan iskee, kun vähän malttaa odottaa ilmojen lämpenemistä. Toki jos haluaa pitää kesävaatteita, niin pakkohan se on aloittaa ajoissa. Saas nimittäin nähdä mille päivälle Suomen kesä tänä vuonna osuu.

Taas se on perjantai ja saunapäivä. Helmikuun alusta asti on ollut oma saunavuoro. Olisi pitänyt silloin saunoa varastoon, kun oli oma sauna! Toisaalta löylyn lämpöä osaa arvostaa erilailla, kun harvemmin pääsee. Kesällä sitten pääsee mökin saunaan ja se on taas ihan oma maailmansa sitten, kun pääsee järveen uimaan. Jonkin aikaa menee kyllä, että järviveteen uskaltaudun. Se on mukamas niin kylmäääää!

Korianterille kuuluu hyvää, kasvaa kasvamistaan. Ruukkua pitää käännellä joka päivä, aurinkoa päin kurkottavat. Mukavaa, että paistaa!!

Kuvat: JA

Kevättä

Tänään paistoi aurinko ihanasti ja kärpänen (pieni tosin) lensi suuhun. Kevättä ilmassa siis. Talvikengät ja kaulaliinat menivät tänään talveksi kaappiin. Paksumpaa takkia en tainnut käyttää kuin kerran tänä talvena, myös ii-hanat vaaleanpunaiset lämpimät talvikengät olivat jalassa harvakseltaan. Toivottavasti tulevina talvina saadaan nauttia vielä kunnon talvikeleistä ja pakkasista.

Ostettiin kaupasta tippaleipiä, suurta herkkuani. Enpä sitten tullut ajatelleeksi, että vappuun on vielä jonkin verran aikaa. No, hyvä aloittaa ajoissa tippaleipien maistelu!

Jogurtti jäi kaupan hyllyyn taas vaihteeksi. En jaksanut käydä läpi lukuisia eri laatuja etsien jogurttia, jossa ei olisi tuhottomasti sokeria. Pienessä pikarissa voi olla 8 sokeripalan verran sokeria, litrassa siis melkoisen paljon. Olo tuntuu suorastaan huijatulta. Luulee syövänsä terveellisesti, mutta saakin kunnon sokeriannoksen mukana. Harva laittaa teehen tai kahviinkaan 8 sokeripalaa kupilliseen!

Sain myös uuden tyynyn hankittua. Edellinen oli jo niin pannukakku, että oli aika vaihtaa. Joskin olen tykästynyt ja tottunut tyynyyn littanaiseen. Se saa jäädä varatyynyksi, jos muhkeampi versio tuntuu liian upottavalta. Johan tässä alkaa nukuttamaan, kauniita unosia!