Kuva: JA
keskiviikko 24. joulukuuta 2008
maanantai 22. joulukuuta 2008
Unten maassa
Kirjoitin joskus aiemmin, että unistani voisi melkein suoraan kirjoittaa leffan. Niin vauhdikkaita ja erikoisiakin ne ovat. Menneellä viikolla huomasin hahmottelevani jo jatko-osia, kun näin samaa unta kolmena yönä peräkkäin. Tai siis se jatkui siitä, mihin edellisenä yönä oli jääty. Ei ehkä ihan loogisesti, mutta tunnistettavasti kuitenkin.
Viime yönä olin Slipknotin keikalla. Taisi olla joku yllätyskeikka, koska paikalla oli vain kourallinen ihmisiä ja paikkakin oli enemmän pienen koulun juhlasali, kuin jäähalli. He esiintyivät ilman maskeja, hauskaa oli! He soittivat coverina myös Static-X:n biisin ja myös jotain uutta matskua, jota en ole aiemmin kuullut. Siis oikeasti! Aivoni kehittelivät jotain ihan omaa musiikkia eli se oli vain kokoelma jotain musaa omasta pääkopasta... outoa mutta totta!
Minulta jäi väliin Slipknotin oikea keikka tässä taannoin. Vielä kun kuulin, että Machine Head oli ollut lämppärinä, niin kyllä harmitti. Sitä fanitin lukioikäisenä ja onhan se levy vieläkin levyhyllyssä. Toivottavasti tulevat vielä uudestaan soittamaan, niin pääsisi ihan oikeasti livenä kuuntelemaan.
Edellä mainittujen bändien biisit eivät ole sieltä rauhallisimmasta päästä. Rauhallista, vanhaa, tunnelmallista joulumusaa kuunneltiin ystäväisen luona viikonloppuna. Vietettiin tupareita jouluisissa tunnelmissa. Illalla kerkesimme vielä Ruotsin laivalle. Tai no se on yökerho, joka kovasti muistuttaa kyseistä paikkaa. Kaverin kanssa rohkenimme laulamaankin lavalle! Eksyimme karaoke-osastolle ja pitihän sitä vähän käydä veivaamassa. Repertuaariin kuului Taiskan ja Uniklubin biisit.
Yksin en ole ikinä rohjennut laulaa ison poppoon edessä, en ikinä. Kaverin kanssa kahdestaan tai isommalla poppoolla on tullut joskus laulettua. No mutta viime lauantaina tein sen, mitä en koskaan luullut uskaltavani tehdä... lauloin yksin ja vielä loppuillasta, jolloin paikka oli ihan täynnä. Ja hengissä selvisin. Voi olla, että olen rohkaistunut, kun olen laulanut kamujen luona SingStaria. Ensin sekin oli kova kynnys laulaa mikkiin kamun olkkarissa, nyt sitä on sitten vedetty (nolattu itsensä) oikein yleisön edessä. Saa nähdä pidätteleekö minua enää mikään laulamasta karaååkkea useamminkin :)
Ulkona on taas vaihteeksi niin kaunista! Tämä ei voisi mennä paremmin, nyt sataa lunta ja on luvattu kovia pakkasia! Tervetuloa valkoinen joulu!
Kuvat: JA
Viime yönä olin Slipknotin keikalla. Taisi olla joku yllätyskeikka, koska paikalla oli vain kourallinen ihmisiä ja paikkakin oli enemmän pienen koulun juhlasali, kuin jäähalli. He esiintyivät ilman maskeja, hauskaa oli! He soittivat coverina myös Static-X:n biisin ja myös jotain uutta matskua, jota en ole aiemmin kuullut. Siis oikeasti! Aivoni kehittelivät jotain ihan omaa musiikkia eli se oli vain kokoelma jotain musaa omasta pääkopasta... outoa mutta totta!
Minulta jäi väliin Slipknotin oikea keikka tässä taannoin. Vielä kun kuulin, että Machine Head oli ollut lämppärinä, niin kyllä harmitti. Sitä fanitin lukioikäisenä ja onhan se levy vieläkin levyhyllyssä. Toivottavasti tulevat vielä uudestaan soittamaan, niin pääsisi ihan oikeasti livenä kuuntelemaan.
Edellä mainittujen bändien biisit eivät ole sieltä rauhallisimmasta päästä. Rauhallista, vanhaa, tunnelmallista joulumusaa kuunneltiin ystäväisen luona viikonloppuna. Vietettiin tupareita jouluisissa tunnelmissa. Illalla kerkesimme vielä Ruotsin laivalle. Tai no se on yökerho, joka kovasti muistuttaa kyseistä paikkaa. Kaverin kanssa rohkenimme laulamaankin lavalle! Eksyimme karaoke-osastolle ja pitihän sitä vähän käydä veivaamassa. Repertuaariin kuului Taiskan ja Uniklubin biisit.
Yksin en ole ikinä rohjennut laulaa ison poppoon edessä, en ikinä. Kaverin kanssa kahdestaan tai isommalla poppoolla on tullut joskus laulettua. No mutta viime lauantaina tein sen, mitä en koskaan luullut uskaltavani tehdä... lauloin yksin ja vielä loppuillasta, jolloin paikka oli ihan täynnä. Ja hengissä selvisin. Voi olla, että olen rohkaistunut, kun olen laulanut kamujen luona SingStaria. Ensin sekin oli kova kynnys laulaa mikkiin kamun olkkarissa, nyt sitä on sitten vedetty (nolattu itsensä) oikein yleisön edessä. Saa nähdä pidätteleekö minua enää mikään laulamasta karaååkkea useamminkin :)
Ulkona on taas vaihteeksi niin kaunista! Tämä ei voisi mennä paremmin, nyt sataa lunta ja on luvattu kovia pakkasia! Tervetuloa valkoinen joulu!
Kuvat: JA
perjantai 19. joulukuuta 2008
tiistai 16. joulukuuta 2008
Ruuvaten ja ripustaen
Kävi taas ihan klassisesti. Kun lakkaa etsimästä, niin heti löytää! Olin etsinyt jo jonkin aikaa paria naulakkoa kylppäriin. Yksittäinen imukupilla oleva koukku on sinänsä kätevä, niitä voi laittaa haluaminsa välein yms. Mutta se ei ole kivaa, kun aika ajoin pyyhe rötköttää kylppärin lattialla, kun imukuppi on singahtanut seinästä irti taas kerran.
Etsin monestakin paikasta, eikä mieluista löytynyt. Menin sitten Indiskaan ihan muissa aatoksissa. Siellähän ne olivat minua odottamassa. Kolme koukkua per naulakko, koristeellinen, hieman kuluneen näköinen. En oikeastaan tiennyt tarkkaan mitä etsin, mutta heti kun näin nämä, niin siinä se oli :)
Kuvat: SP
Etsin monestakin paikasta, eikä mieluista löytynyt. Menin sitten Indiskaan ihan muissa aatoksissa. Siellähän ne olivat minua odottamassa. Kolme koukkua per naulakko, koristeellinen, hieman kuluneen näköinen. En oikeastaan tiennyt tarkkaan mitä etsin, mutta heti kun näin nämä, niin siinä se oli :)
Kuvat: SP
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
maanantai 8. joulukuuta 2008
Ihan vippinä
Lauantaina oli taas aika seurata pukuloistoa kotisohvalta. Perjantain pikkujoulut painoivat silmää sen verran, että piti ottaa nokoset ennen TV-lähetystä. Olin vaipunut vasta oikein syvään horrokseen, kun herätyskello soi ennen iltaseiskaa. Oli aika vääntö nousta ylös, mutta Linnan juhlat on vaan kerran vuodessa kumminkin. Paljon oli kauniita pukuja. Abreun Annan puku oli ihanan värinen ja kaunis! Myös mm. Päivi Räsäsen ja Heli Järvisen puvut olivat hienot.
Mietimme, että minkälaista olisi, jos emme olisikaan itsenäinen Suomi, vaan jonkun toisen vallan alla. Itsenäisyyttä arvostaa paljon, mutta tuskin koskaan tarpeeksi. Tai ei voi ymmärtää, mitä se on todella vaatinut.
Perjantain pikkujoulut oli järjestetty yhden isohkon yökerhon vippipuolella. Olimme J:n kanssa liikenteessä. Ihan mukavat puitteet ja oli hauskaa olla vippi muutama tunti elämästään. Oikeasti ei meidän kyläpahasessa ole oikeita vippejä, vaan paikka on niille, jotka haluavat maksaa muutaman satasen vuodessa siitä ilosta, että voi juhlia suljetussa tilassa erossa muista taviksista. Illan mittaan paikalla tuli ihan tavallisen näköistä parikymppistä porukkaa.
Mietin, että kuinkahan moni heistä oli ostanut noin 100 € arvoisia pulloja shampanjaa, joita löytyi listalta. Kallein pullo listassa oli 580 €. Hei haloo!! Huvittavaa oli, että tämä lista oli vessan ovessa. Onhan se varmasti aika luxusta istua pöntöllä ja miettiä, josko tilaisi kuudensadan euron edestä kurkulle kostuketta! Vippimeno haihtui viimeistään siinä vaiheessa, kun miehet ja naiset jonottivat samaan vessaan, yhden pöntön rengas oli vielä pitkin lattioita. Teki melkein mieli käydä rahvaan puolella veskissä, jossa on miehille ja naisille omat vessat ja ei ehkä niin pitkät jonot ;)
Taksijonosta selvisimme alle puolen tunnin jonotuksella. Olimme vielä ihmisten aikaan menossa kotiin päin. Parin tunnin jonotus ei innostanut, eli järkeilimme ja lähdimme reippaasti ennen pilkkua. Odotus meni ok, kun siihen oli jo asennoitunut, että ilman jonoa ei pikkujouluaikaan taksiin pääse. Asiaan kuului kebab, joka meni napaan vielä kotona. Juhlissa ruoka oli hyvää, mutta kerkesihän siinä illan mittaan tulla jo uusi nälkä.
Kuvat: SP (telkkukuvasta)
Mietimme, että minkälaista olisi, jos emme olisikaan itsenäinen Suomi, vaan jonkun toisen vallan alla. Itsenäisyyttä arvostaa paljon, mutta tuskin koskaan tarpeeksi. Tai ei voi ymmärtää, mitä se on todella vaatinut.
Perjantain pikkujoulut oli järjestetty yhden isohkon yökerhon vippipuolella. Olimme J:n kanssa liikenteessä. Ihan mukavat puitteet ja oli hauskaa olla vippi muutama tunti elämästään. Oikeasti ei meidän kyläpahasessa ole oikeita vippejä, vaan paikka on niille, jotka haluavat maksaa muutaman satasen vuodessa siitä ilosta, että voi juhlia suljetussa tilassa erossa muista taviksista. Illan mittaan paikalla tuli ihan tavallisen näköistä parikymppistä porukkaa.
Mietin, että kuinkahan moni heistä oli ostanut noin 100 € arvoisia pulloja shampanjaa, joita löytyi listalta. Kallein pullo listassa oli 580 €. Hei haloo!! Huvittavaa oli, että tämä lista oli vessan ovessa. Onhan se varmasti aika luxusta istua pöntöllä ja miettiä, josko tilaisi kuudensadan euron edestä kurkulle kostuketta! Vippimeno haihtui viimeistään siinä vaiheessa, kun miehet ja naiset jonottivat samaan vessaan, yhden pöntön rengas oli vielä pitkin lattioita. Teki melkein mieli käydä rahvaan puolella veskissä, jossa on miehille ja naisille omat vessat ja ei ehkä niin pitkät jonot ;)
Taksijonosta selvisimme alle puolen tunnin jonotuksella. Olimme vielä ihmisten aikaan menossa kotiin päin. Parin tunnin jonotus ei innostanut, eli järkeilimme ja lähdimme reippaasti ennen pilkkua. Odotus meni ok, kun siihen oli jo asennoitunut, että ilman jonoa ei pikkujouluaikaan taksiin pääse. Asiaan kuului kebab, joka meni napaan vielä kotona. Juhlissa ruoka oli hyvää, mutta kerkesihän siinä illan mittaan tulla jo uusi nälkä.
Kuvat: SP (telkkukuvasta)
torstai 4. joulukuuta 2008
Valoa harmauteen
Kyllä osaa olla harmaa keli! Hämärän ja pimeän lisäksi on harmaanvaaleaa sumua ja tihkusadetta. Hetken oli valoisaa, kun oli lunta maassa. Luulin, että se lumi jää pysyväksi tälle talvelle. Sen verran paljon sitä tuli, oikein myräkän saattelemana. Toivossa on hyvä elää... I'm dreaming of a white Christmas....
Suunnittelimme jo aikaisemmin kaverin kanssa hiihtämistä innokkaana. Se saa nyt odottaa jonkin aikaa, tai ainakin pitää laittaa luistoa suksen pohjaan aika reippaasti, jos meinaa ladulle. Kovasti minäkin kehuskelen lähteväni hiihtämään, sen kun vielä näkis!
Katselin kuvia läpi ja etsin valoisia, värikkäitä ja aurinkoisia kuvia piristämään tätä harmaata päivää. Värikästä päivää Sinulle! :)
Kuvat: SP
Suunnittelimme jo aikaisemmin kaverin kanssa hiihtämistä innokkaana. Se saa nyt odottaa jonkin aikaa, tai ainakin pitää laittaa luistoa suksen pohjaan aika reippaasti, jos meinaa ladulle. Kovasti minäkin kehuskelen lähteväni hiihtämään, sen kun vielä näkis!
Katselin kuvia läpi ja etsin valoisia, värikkäitä ja aurinkoisia kuvia piristämään tätä harmaata päivää. Värikästä päivää Sinulle! :)
Kuvat: SP
tiistai 2. joulukuuta 2008
Kätevä emäntä
Äitini oli jokin aika sitten ostanut vinkeän astiapyyhkeen Postimuseosta. Sitä koristaa kaunis neito ja tyyli on aivan ihana ja huumoriakin löytyy. Ihailin pyyhettä sen verran hartaasti, että vanhempani olivat tehneet siitä taulun ottamalla kuvan ja kehystämällä paperiversion.
Hieno tuli, thanks juuuu :D
Kuvat: SP
Hieno tuli, thanks juuuu :D
Kuvat: SP
perjantai 28. marraskuuta 2008
Lasi
Valokuvatorstain 110. haaste on "Lasi".
Tällä kertaa jouluisen lämpimissä tunnelmissa :)
Kuvat: SP
Tällä kertaa jouluisen lämpimissä tunnelmissa :)
Kuvat: SP
maanantai 24. marraskuuta 2008
Joskus aika pysähtyy
Valokuvatorstain 109. haaste on tekstiote:
"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta. Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"
(Douglas Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)
Hankala (haastava) haaste mielestäni. Lähestyn aihetta sen kautta, että joskus aika hidastuu ja jopa pysähtyy.
Kuvat: SP
perjantai 21. marraskuuta 2008
Ruohonjuuritasolla
Telkusta (TV2) tulee ihastuttava animaatio, nimeltään Ruohonjuuritasolla. Se tulee arkiaamuisin ja lauantaisin aamupäivällä klo 10.24. Suosittelen katsomaan hyönteisten hassua menoa pistämättömillä äänitehosteilla höystettynä!
Tässä muutama pätkä esimakua viikonlopun ratoksi, enjoy! ;D
1. A good education 2. Grasshopper 3. Silence
Kuva: SP
Tässä muutama pätkä esimakua viikonlopun ratoksi, enjoy! ;D
1. A good education 2. Grasshopper 3. Silence
Kuva: SP
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
torstai 13. marraskuuta 2008
Pyykkiä ja tiskiä
Olimme sopineet keskiviikoksi apujoukkoja roudaamaan vanhaa pyykkikonetta kierrätykseen ja tuomaan J:n kone tilalle. Melko sopivasti, koska vanha pyykkikone päätti leikata kiinni tiistaina! Aika sattuma! Kone kerkesi olla minulla pari vuotta ja edellisellä omistajalla muutaman vuoden. Se on pitänyt sellaista ääntä, että rikki menemistä on saanut hieman pelätäkin. Ihmettelin vähän, kun mielestäni pesukoneen ohjelma kesti melko lyhyen aikaa, mutta (ihme kyllä) en mennyt katsomaan tilannetta, vaan ajattelin, että ajantajuni vaan temppuilee.
Jonkin ajan päästä menin ripustamaan pyykkiä ja huomasin, että kylppärissä haisee palaneelle! Uskaltauduin painamaan virrat pois ja otin töpselin seinästä irti. Hieman mietin, että saanko sähköiskun, mutta annoin mennä vaan, hui! Olin yksin kotona, joten kaikki tapahtui hiljaisesti ilman sen suurempaa draamaa. Jos J olisi ollut kotona olisin varmasti huutanut häntä apuun ja tehnyt asiasta numeron, arjen draamaa nääs. Ihan kivalta tuntui, kun selvisi tilanteesta ihan isseksiin :)
Nyt uusi (uudempi) kone kököttää sievästi kylppärissä. J sanoi, että kun peset, niin kannattaa katsoa, ettei mistään valu vettä. Mietin mahdanko uskaltaa pestä pyykkiä ekaa kertaa uusilla liitoksilla itsekseen. En tiedä mitä teen, jos vettä alkaa suihkuta jostain letkusta! Pyykin peseminen on noin yleensä ottaen mukavimpia kotitöitä. Pyykkien ripustaminen on kivaa ja terapeuttista. Sukkapari aina vierekkäin ja niin edelleen.
Pyykkien kaappiin vieminen ei ole niin mukavaa, mutta tulee sekin tehtyä viimeistään, kun seuraava pyykkisatsi painaa päälle... Imurointi on ehkä tylsintä kotihommaa mitä voi olla. Nyt kun on tiskikone, niin ei tartte tiskata. Tiskaaminenkin on aivan han... haitarista. Olen onnellinen joka kerta, kun tiskikone hörsköttää ja kantta avatessa nousee höyry, joka tarkoittaa koneellista puhtaita astioita, joita ei tarvinnut käsin tiskata!
Olikohan tiistai-ilta, kun minulle tuli ihan hervoton hikka! Oli vähän kiusallista, koska oltiin juuri menossa nukkumaan, kun aloitin sen kiekumisen. Minun hikkani kun ei ole sieltä hiljaisimmasta päästä, vaan ääntä lähtee kyllä! Ajattelin, että ei tässä tule omasta, eikä J:n, eikä seinänaapureiden nukkumisesta mitään.
Sain vielä hikan päälle nauruhepulin, jonka laukaisi aina uusi hikkaus. Hekotin ja hikkailin kuin mikäkin hyeena ;) Hikka meni onneksi heti ohi, kun hörpin hieman vettä. Sitten laskeutui rauha tällekin tienoolle. Olen monesti miettinyt, että mitä jos tulisi hikka esim. teatterissa tai jossain muussa tilaisuudessa. Ei auttaisi kuin lähteä livohkaan hikkailemaan rauhassa.
Kuvat: SP
Jonkin ajan päästä menin ripustamaan pyykkiä ja huomasin, että kylppärissä haisee palaneelle! Uskaltauduin painamaan virrat pois ja otin töpselin seinästä irti. Hieman mietin, että saanko sähköiskun, mutta annoin mennä vaan, hui! Olin yksin kotona, joten kaikki tapahtui hiljaisesti ilman sen suurempaa draamaa. Jos J olisi ollut kotona olisin varmasti huutanut häntä apuun ja tehnyt asiasta numeron, arjen draamaa nääs. Ihan kivalta tuntui, kun selvisi tilanteesta ihan isseksiin :)
Nyt uusi (uudempi) kone kököttää sievästi kylppärissä. J sanoi, että kun peset, niin kannattaa katsoa, ettei mistään valu vettä. Mietin mahdanko uskaltaa pestä pyykkiä ekaa kertaa uusilla liitoksilla itsekseen. En tiedä mitä teen, jos vettä alkaa suihkuta jostain letkusta! Pyykin peseminen on noin yleensä ottaen mukavimpia kotitöitä. Pyykkien ripustaminen on kivaa ja terapeuttista. Sukkapari aina vierekkäin ja niin edelleen.
Pyykkien kaappiin vieminen ei ole niin mukavaa, mutta tulee sekin tehtyä viimeistään, kun seuraava pyykkisatsi painaa päälle... Imurointi on ehkä tylsintä kotihommaa mitä voi olla. Nyt kun on tiskikone, niin ei tartte tiskata. Tiskaaminenkin on aivan han... haitarista. Olen onnellinen joka kerta, kun tiskikone hörsköttää ja kantta avatessa nousee höyry, joka tarkoittaa koneellista puhtaita astioita, joita ei tarvinnut käsin tiskata!
Olikohan tiistai-ilta, kun minulle tuli ihan hervoton hikka! Oli vähän kiusallista, koska oltiin juuri menossa nukkumaan, kun aloitin sen kiekumisen. Minun hikkani kun ei ole sieltä hiljaisimmasta päästä, vaan ääntä lähtee kyllä! Ajattelin, että ei tässä tule omasta, eikä J:n, eikä seinänaapureiden nukkumisesta mitään.
Sain vielä hikan päälle nauruhepulin, jonka laukaisi aina uusi hikkaus. Hekotin ja hikkailin kuin mikäkin hyeena ;) Hikka meni onneksi heti ohi, kun hörpin hieman vettä. Sitten laskeutui rauha tällekin tienoolle. Olen monesti miettinyt, että mitä jos tulisi hikka esim. teatterissa tai jossain muussa tilaisuudessa. Ei auttaisi kuin lähteä livohkaan hikkailemaan rauhassa.
Kuvat: SP
tiistai 11. marraskuuta 2008
Lämmin kiitos!
Nyt on vietetty paritkin kahvitukset kihlajaisten kunniaksi. On ihanaa, kun ympärillä on ihmisiä, jotka iloitsevat kanssamme ja ovat muistaneet meitä viestein, kukkasin, kortein, lahjoin ja lämpimin halauksin!
KIITOS! :D & :D
Kuva: JA
KIITOS! :D & :D
Kuva: JA
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
perjantai 7. marraskuuta 2008
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Sohvalla
Roudasimme J:n sohvan tänne parisen viikkoa sitten. Oma sohvani siirtyi sivummalle ja uudempi sohva pääsi ykköspaikalle. Minun sohvani on levitettävä, joten se on oiva yökyläilijöitä ajatellen. Asunto on ollut muutostilassa. On pitänyt miettiä, mikä jää, mikä menee myyntiin, mikä kierrätykseen jne. Noin viisitoista vuotta minua palvelleet stereot menevät nyt varastoon. En raaski niistä kokonaan luopua, ei niillä hirmuista rahallista arvoa ole varmaan myöskään. Sain ne teininä ja lapsuudenkodin jälkeen ne ovat soittaneet minulle musiikkia jo viidessä eri asunnossa.
Kaverini juuri ihmetteli, että miten stereoni ovat vielä ehjät. Viime vuodet volume-nappi ei olekaan toiminut, mutta kaukosäätimellä on sekin toiminto hoitunut. Onneksi se on pysynyt ehjänä tähän asti. Minulla on volumessa yleensä yksi asento, joka on "kaakko". Joskus tarvitsee kuulla ja puhuakin jotain niin pitää välillä äänenvoimakkuutta hiljentääkin ;) Tästä lähtien kuuntelen levyjäni sitten vahvistimen kautta DVD- soittimella.
Veimme eilen isompaa tavaraa kierrätyskeskukseen. Esim. veljeni vanhan stereokaapin, joka oli minulla jonkin aikaa käytössä ja sitten se on ollut varastossa. Veli kertoi, että samaisesta paikasta se on ostettukin käytettynä, muistelisin, että joskus kymmenisen vuotta sitten. Kävimme samaan syssyyn kirppiksellä, joka on kierrätyskeskuksen kyljessä. Siellä oli esim. naistenlehtiä ihan ilmatteeksi ja vaatteet myytiin kilohinnalla. Pyörittelin käsissäni ikivanhoja kirjoja, jotka myös olivat ilmaista-hyllyssä. Mitä kuluneempi, niin sitä kauniimpi. En alkanut kantamaan nyt kotiini lisää tavaraa, mutta aion käydä kirppiksellä uudelleen, jos vaikka jonkun kirja-aarteen löytäisi.
Eteisen kaappeihin saadaan tänään järkevämpää säilytystä, kun hukkatilaan asennetaan uusia hyllylevyjä. Myös pari kynnystä olisi tarkoitus laittaa kuntoon. Ne ovat olleet vaiheessa keväästä asti. Lattia- ja keittiörempasta lähtien. Päällä on ollut matot, niin ei sitä asiaa ole edes muistanut, kuin välillä. Tuleepahan nyt viimeistelyt tehtyä sitten vihdoin ja viimein. Kyselin eilen, että voisiko auton renkaita säilyttää parvekkeella, jos ei varastoon mahdu. Mietin vaan, että miten mahtavat olla siellä sään armoilla. J minua hieman valisti, että ovathan ne käytössäkin jokseenkin sään armoilla. No voi ollakin, saattaa olla... en nyt menisi vielä vannomaan, että ajattelin taas ihan Satumaisesti.
Kuvat: SP
Kaverini juuri ihmetteli, että miten stereoni ovat vielä ehjät. Viime vuodet volume-nappi ei olekaan toiminut, mutta kaukosäätimellä on sekin toiminto hoitunut. Onneksi se on pysynyt ehjänä tähän asti. Minulla on volumessa yleensä yksi asento, joka on "kaakko". Joskus tarvitsee kuulla ja puhuakin jotain niin pitää välillä äänenvoimakkuutta hiljentääkin ;) Tästä lähtien kuuntelen levyjäni sitten vahvistimen kautta DVD- soittimella.
Veimme eilen isompaa tavaraa kierrätyskeskukseen. Esim. veljeni vanhan stereokaapin, joka oli minulla jonkin aikaa käytössä ja sitten se on ollut varastossa. Veli kertoi, että samaisesta paikasta se on ostettukin käytettynä, muistelisin, että joskus kymmenisen vuotta sitten. Kävimme samaan syssyyn kirppiksellä, joka on kierrätyskeskuksen kyljessä. Siellä oli esim. naistenlehtiä ihan ilmatteeksi ja vaatteet myytiin kilohinnalla. Pyörittelin käsissäni ikivanhoja kirjoja, jotka myös olivat ilmaista-hyllyssä. Mitä kuluneempi, niin sitä kauniimpi. En alkanut kantamaan nyt kotiini lisää tavaraa, mutta aion käydä kirppiksellä uudelleen, jos vaikka jonkun kirja-aarteen löytäisi.
Eteisen kaappeihin saadaan tänään järkevämpää säilytystä, kun hukkatilaan asennetaan uusia hyllylevyjä. Myös pari kynnystä olisi tarkoitus laittaa kuntoon. Ne ovat olleet vaiheessa keväästä asti. Lattia- ja keittiörempasta lähtien. Päällä on ollut matot, niin ei sitä asiaa ole edes muistanut, kuin välillä. Tuleepahan nyt viimeistelyt tehtyä sitten vihdoin ja viimein. Kyselin eilen, että voisiko auton renkaita säilyttää parvekkeella, jos ei varastoon mahdu. Mietin vaan, että miten mahtavat olla siellä sään armoilla. J minua hieman valisti, että ovathan ne käytössäkin jokseenkin sään armoilla. No voi ollakin, saattaa olla... en nyt menisi vielä vannomaan, että ajattelin taas ihan Satumaisesti.
Kuvat: SP
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Tässä hetkessä
Perjantaita vietin kamusen tupareiden merkeissä Halloween-teemalla. Mukavaa oli ja ilta jatkui vielä pubhoppingin merkeissä. Loppuillasta istuimme terassilla lämpölamppujen alla, mukavaa. Katto oli pään päällä, satoi kuitenkin. Juuri ja juuri löysin kamun luo perille. Onneksi pihalla oli kartta, josta näki, että saman numeroisia taloja on useampi, jokaisella on oma kirjain. Silloin serkun luokse Etelä-Suomeen mennessä luulin jääneeni kyydistä oikean talon kohdalla. Saman numeroisia taloja olikin sitten useampia. Minä se ensin sinnikkäästi kiersin pari taloa (olin tietty unohtanut asunnon numeron), etsien oikeaa nimeä postiluukusta. Sitten jo soitin, että missähän mahdan olla ja mihinhän pitäis tulla?
Miten sitä ennen pärjättiin ilman kännykkää? Nyt siihen turvaa liikaakin. Nykyään ei ole puhelinkoppeja. Jos vaikka akku loppuisi tai känny unohtuisi, niin siinähän olisin minäkin ollut kuin hyrrä ja kierrellyt hiki hatussa etsien oikeaa ovea. Tekniikasta oli taas hyötyä, onneksi oli se tekniikka mukana ja kunnossa. Silti kaipaan joskus "vanhoja aikoja", oli edes hieman jännitystä elämässä, kun kaikki ihmiset ja kaikki tieto ei ollut yhden puhelinsoiton päässä omalla luurilla. Vähän piti käyttää kekseliäisyyttä, jos oli paikka hukassa tai muuta vastaavaa.
Juon parhaillaan sekundakahvia tai laihista tai miksi sitä haluaakin kutsua. Se on varsinaisen aamukahvin puruista keitettyä uutta vähän kevyempää versiota. Joskus lisään hieman uutta kahvia vanhojen purujen sekaan, mutta tänäänkin vedin ihan vanhoilla puruilla ja hyvää tuli. Vesi hulahtaa ekalla kerralla siitä purujen läpi ja en usko, että siinä kerkiää kaikki aromit mukaan pannuun, joten tällainen käy siis laatuun vallan mainiosti.
Muista elää tässä hetkessä! Tämän ovat kaikki kuulleet monta kertaa. Oletko koskaan miettinyt minkä pituinen on tämä hetki? Jos asiaa alkaa oikein miettimään, niin oikeastaan sinä ja minä ja asunto ja maailma ei ole olemassa kerrallaan, kuin jonkun nanomiljoonassekunnin. Menneisyyttä ei oikeastaan ole, eikä tulevaisuuttakaan. Vieressäni olevan sohvan ja pöydän voi olettaa olevan siinä vielä viiden minuutin kuluttua. Mutta oikeasti sitä hetkeä ei vielä ole, kuin meidän omassa päässä. Aika paljon todellisuudesta on meidän omissa päissä, pelkästään teoriassa, käytä siis pyöräilykypärää hyvä ystäväinen (hihhiii ;)) No hieman menee korkealentoiseksi, mutta hyvä vaan, että ajatukset hipoo välillä korkeuksiakin, eivätkä viiletä kamalan matalalla ;o
Siis nyt on marraskuu! Voi hösés [jösses]! Kohta on taas joulu. Se on ihan mukavaa aikaa, jos vähennetään se ostoshysteria siitä tykkänään. Ärsyynnyn suunnattomasti, kun kaupoissa alkaa se joululaulujen soittaminen jo nyt ja varmaan joulukuuset ja pallotkin kannetaan paikalle. Sitten varsinaisena juhlahetkenä ihmisillä on ähky, että vieläkö tätä joulua, en jaksa. Onneksi kukaan ei pakota tavarataloihin kiertelemään. Kannattaa myös muistaa, että joululahja voi olla tavaran sijasta myös aikaa. Vie kamu tai kulta syömään tai leffaan tai teatteriin. Jaahans, nyt aloin itse höpöttelemään joulusta... Joku on sanonut hyvin, että kaapit kannattaa siivota jouluksi vain siinä tapauksessa, että aikoo viettää joulun siellä kaapissa ;)
Kuvat: SP
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
Ihan pokkana vaan!
Tuli pelattua taas pokeria viime lauantaina ja voitin! Taas melkein ensikertalainen vei koko potin. Yhdessä vaiheessa pelissä oli pääpotti ja kaksi sivupottia. Vaikutti monimutkaiselta, mutta ei se sitä ollut pitkään, kun voitin kaiken ja nappulat siirtyivät sitten minulle, heh. Minulla oli niin ihanat pelikaverit, jotka neuvoivat ja selittivät kerta toisensa jälkeen samat jutut. Minua häiritsevät ne Big blind ja Little blind -lätkät. Merkkien tarkoituksen tiedän, mutta sanojen merkitystä en. Voisiko niille keksiä jonkin paremman (osuvamman ;)) nimen?
Korttiyhdistelmäni taisivat olla vielä suurimmaksi osaksi sattumaa, parhaani taisi olla kaksi paria tms. Tai eiväthän ne tietty sattumaa olleet, olen vaan niin hyvä, sanoo hän ihan pokkana! Katsoimme myös Transformersin seinälle tykitettynä. Olimme sen J:n kanssa katsoneet mun tellusta aikaisemmin. Oli hieman eri kokemus katsoa leffa seinältä ja kunnon äänentoistolla. Todella hyvä leffa! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja huumoria sopivasti. Kakkososaa odotellassa. Transformers traileri.
Eilen kävin katsomassa Niko, lentäjän poika -leffan äidin ja veljentytön kanssa. Osasipa olla pelottava! Sudet oli kuvattu hurjiksi ja Musta susi oli aivan karmaiseva. Isompaakin hirvitti, mietin, että pienempiäkin mahtaa pelottaa. Ihan komea elokuva noin muuten, visuaalisesti kaunista katsottavaa. Ei vetänyt vertoja ihanalle Wall-E:lle kuitenkaan. Niko traileri.
Olisiko ollut viime vuonna, kun kävimme leffassa kamun kanssa katsomassa Harry Potterin (Feeniksin kilta). Se oli todella pelottava. Jokainen Harry-leffa on ollut toistaan hurjempi. Toki sen tajuaa, että se on tarua, mutta leffa oli todella tummasävyinen, musta, tuntui huokuvan suorastaan pahaa. Olisin laittanut sille mieluusti ikärajaksi K-18. Olen nähnyt kauhuleffoja, jotka ovat ihan leppoisia siihen verrattuna. Mietin niitä reippaasti alle 10-vuotiaita, jotka siellä olivat leffaa katsomassa. Ehkä lapsen ja nuoren aivot käsittelevät tuollaiset asiat juuri sen sadun ja taian kautta. Aikuinen ehkä sitten ajattelee taas liian todenmukaisesti ja kokee ja näkee leffan hieman erilailla? Harry Potter traileri.
Tunnelmia luo kuvien muodossa "kynttiläkruunu", jonka sain äidiltä tuliaisiksi Helsingin Postimuseosta. Kaunis on ja heijastelee salmiakkikuvioita seinällekin!
Kuvat: SP
maanantai 27. lokakuuta 2008
perjantai 24. lokakuuta 2008
Tekniikan ihmelapsi
Kirjoitin aiemmin, että tekniikka ei todellakaan helpota elämää. No olen edelleen samaa mieltä, mutta joitain hyviäkin puolia olen asiassa löytänyt.
Olin tottunut käyttämään omissa oloissani oman boxini kaukosäädintä. J:n tellun ja boxin kotiuduttua tänne edessäni kökötti 3 kaukosäädintä ja yleiskaukkari, johon olen pikkuhiljaa siirtynyt muutamien hermoromahdusten saattelemana. Uudessa tellussa on oma digiviritin, joten aluksi käytin tellun omaa kaukoa, mutta jos halusi boxittaa jotain, niin piti käyttää myös boxin kaukoa, Mukana sopassa oli myös vahvistimen kaukosäädin, jolla onneksi vähemmin tarvitsi hommaa hämmentää. Juuri, kun olin oppinut taiteilemaan näillä kolmella kaukosäätimella joten kuten, niin nyt opettelen sitä yleiskaukoa sitten, josta löytyy kaikki toiminnot ja laitteet samasta. Helpommin sanottu kuin tehty! Vielä ei ole kauko lentänyt parvekkeelta jorpakkoon, saa nyt nähdä miten käy.
MP3-soitin on helpottanut elämääni, tunnustettakoon. Vielä noin 3-4 vuotta sitten kuuntelin lenkillä korvalappustereoilla musiikkia C-kasetilta, ihan totta! Jotkut nuoret eivät ole tällaista kapistusta edes nähneet! Tuolla se laite on edelleen kaapissa, ihan toimiva kapistus. Olin varmasti näky, kun reippailin ja sitten pysähdyin kääntämään kasettia soittimessa! Olin nauhoittanut radiosta musiikkia ja saattaa se kokoelma jostain löytyäkin vielä! Siinä tuli kuunneltua musiikit niin kuin ne olivat, ei tullut mieleenkään alkaa kelailemaan eteenpäin, koska patterit olisivat kuluneet alta aikayksikön. Nyt MP3-soittimesta on hirmu helppo vaihtaa biisiä ja valinnanvaraa on. Meininki muuttuu jotenkin rauhattomaksi ja malttamattomaksi. Vai minäkö se olen? ;) Kätevämpi se on joka tapauksessa. Mainittakoon, että käytän J:n "ämpäriä", en ole hankkinut omaa, koska onhan minulla ne korvalaput!
Tallentava digiboxi on kätevä. Ohjelmien meneminen kovalevylle on aika cyberia! Itselläni oli vielä VHS ihan viime viikkoihin asti, joskin loppuajasta käyttämättömänä. On mulla ollut jokunen vuosi DVD-soitinkin. En ole ihan kivikaudelta. Se on velipojan vanha, olisinkohan omaa ikinä hankkinut, kun olihan mulla se VHS! Digiboxiin on kätevä ottaa talteen leffoja ja tietty muitakin ohjelmia. Sitten sopivana hetkenä voi katsoa, olisiko boxissa jotain mitä katsoa ja katsoo sitten, että katsooko vai mitä tekis!
Kuvat: SP
Olin tottunut käyttämään omissa oloissani oman boxini kaukosäädintä. J:n tellun ja boxin kotiuduttua tänne edessäni kökötti 3 kaukosäädintä ja yleiskaukkari, johon olen pikkuhiljaa siirtynyt muutamien hermoromahdusten saattelemana. Uudessa tellussa on oma digiviritin, joten aluksi käytin tellun omaa kaukoa, mutta jos halusi boxittaa jotain, niin piti käyttää myös boxin kaukoa, Mukana sopassa oli myös vahvistimen kaukosäädin, jolla onneksi vähemmin tarvitsi hommaa hämmentää. Juuri, kun olin oppinut taiteilemaan näillä kolmella kaukosäätimella joten kuten, niin nyt opettelen sitä yleiskaukoa sitten, josta löytyy kaikki toiminnot ja laitteet samasta. Helpommin sanottu kuin tehty! Vielä ei ole kauko lentänyt parvekkeelta jorpakkoon, saa nyt nähdä miten käy.
MP3-soitin on helpottanut elämääni, tunnustettakoon. Vielä noin 3-4 vuotta sitten kuuntelin lenkillä korvalappustereoilla musiikkia C-kasetilta, ihan totta! Jotkut nuoret eivät ole tällaista kapistusta edes nähneet! Tuolla se laite on edelleen kaapissa, ihan toimiva kapistus. Olin varmasti näky, kun reippailin ja sitten pysähdyin kääntämään kasettia soittimessa! Olin nauhoittanut radiosta musiikkia ja saattaa se kokoelma jostain löytyäkin vielä! Siinä tuli kuunneltua musiikit niin kuin ne olivat, ei tullut mieleenkään alkaa kelailemaan eteenpäin, koska patterit olisivat kuluneet alta aikayksikön. Nyt MP3-soittimesta on hirmu helppo vaihtaa biisiä ja valinnanvaraa on. Meininki muuttuu jotenkin rauhattomaksi ja malttamattomaksi. Vai minäkö se olen? ;) Kätevämpi se on joka tapauksessa. Mainittakoon, että käytän J:n "ämpäriä", en ole hankkinut omaa, koska onhan minulla ne korvalaput!
Tallentava digiboxi on kätevä. Ohjelmien meneminen kovalevylle on aika cyberia! Itselläni oli vielä VHS ihan viime viikkoihin asti, joskin loppuajasta käyttämättömänä. On mulla ollut jokunen vuosi DVD-soitinkin. En ole ihan kivikaudelta. Se on velipojan vanha, olisinkohan omaa ikinä hankkinut, kun olihan mulla se VHS! Digiboxiin on kätevä ottaa talteen leffoja ja tietty muitakin ohjelmia. Sitten sopivana hetkenä voi katsoa, olisiko boxissa jotain mitä katsoa ja katsoo sitten, että katsooko vai mitä tekis!
Kuvat: SP
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)