maanantai 8. kesäkuuta 2009

Juurilla jälleen

Aika tarkalleen kaksi vuotta sitten tie vei ensimmäisen kerran Venäjälle Sortavalaan suvun juurille. Nyt olen palannut toiselta reissulta. Paljon kerkesi vajaassa viikossa nähdä taas, kaupunkia ja maaseutua. Minun ikäinen ihminen ei voi kuin yrittää ymmärtää paikan ja ihmisten historiaa. On ollut mahtavaa kuunnella seudulla asuneiden tarinoita, "naapureita" on tavattu. Matka herättää kysymyksiä ja tunteita... suruakin.



Suomen itsenäistyttyä 1917 kaupungista tuli virallisesti Sortavala, millä nimellä suomalaiset ja karjalaiset ovat sitä aina kutsuneet. Talvisodan seurauksena Sortavala siirtyi Neuvostoliitolle. Kantaväestö evakuoitiin Suomeen uuden rajan taakse. Elokuun 15. 1941 suomalaiset sotajoukot vuorostaan vapauttivat Sortavalan ja väestö palasi omiin taloihinsa. Syyskuun 19. 1944 rauhansopimuksessa Sortavala jäi jälleen Neuvostoliiton alueelle ja asukkaat jättivät kaupungin. Nykyisin Sortavala kuuluu hallinnollisena osana Karjalan Tasavaltaan ja sitä kautta Venäjän Federaatioon. (heninen.net)



Kuvat on otettu Kuhavuorelta, josta on hienot näkymät Sortavalaan. Hieno sää helli meitä pari päivää. Sitten oli hieman sateisempaa. Tiemme vei Sortavalasta Käkisalmen kautta Kiviniemelle ja vielä Viipuriin. Valamon luostari jäi tänä vuonna väliin, se voisi olla ensi reissun ohjelmassa taas. Kerron vielä lisää tarinaa ja laitan kuvia mm. lehmien kanssa laitumella kirmailusta (karkuun juoksemisesta, hui!;))



Kuvat: SP

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kivoja kuvia ja mukavaa historiankertausta. Hilma-tätini kertoi joitakin vuosia sitten, kuinka hän parhaan kaverinsa (Sylvi Saimo) kanssa laski mäkeä Kuhavuorelta. Sylvi oli kuulema parempi kuin kukaan pojistakaan. Hienot näköalat, vaikka kaikki asiat ei ihan iskussa tänä päivänä olekaan. mp

Sari kirjoitti...

Komeita kuvia! Nyt minullakin välähti etten ole käynyt Valamossa vuosiin! Varmaan kymmeneen vuoteen. Jokohan olisi aika? (Aikoinaan viestin koulun viimeisen TET-jakson Lintulan luostarissa siihen elämään tutustuen. Sen jälkeen taisin käydä Valamossa viimeksi. Luostarit ovat jotain niin kaunista. Siellä on aina hyvä henki, jota kaipaan. Taas.)

Mukavaa iltaa ♥

Satu kirjoitti...

Kiitos kommenteista :)

Laatokan Valamossa viimeksi oli hirmuisasti turisteja ja mentiin nopsaan paikasta toiseen, sai sitä rauhallista tunnelmaa hieman etsiä. Mutta todella kaunista oli :) Suomen puolella olen tainnut käydä joskus lapsena muistaakseni?!

Ja mukavaa päivää :D

arleena kirjoitti...

Betonielementtitaloja sielläkin, tai no Venäjällehän niitä on rakennettu yhtä kauan kuin Suomeenkin.
Vehmaalta näyttää ympärillä.

suvitupa kirjoitti...

Hei Satu,löysin sivullesi Mintun(Mannapuuroa ja mansikkaa) sivun kautta. Oletko sukututkija? Tuli vain kysymys mieleeni, kun kerroit käyneesi Sortavalassa sukusi juurilla? Minunkin sukuni alkujuuret ovat jääneet rajan taa, olen niitä tutkinut taaksepäin niin paljon kuin netin ja matkan takaa on ollut mahdollista, mutta en ole vielä koskaan käynyt siellä itse paikkoja tutkimassa. Minun juureni ovat osin Sortavalassa, osin Jaakimassa. Olsi kiva saada lähempääkin yheyttä? Hienoja kuvia olet laittanut, erikoisesti tykkään kesämaisemistasi ja oravan vauhti on hieno! Terveisin, rosmariini.