torstai 30. huhtikuuta 2009

Kuukkelin kertomaa

Lapin reissulla törmäsimme kaunottareen nimeltään kuukkeli. Olimme hiihtäneet laavulle aikomuksena paistaa ulkona makkaraa ja pitää evästaukoa. Linnut alkoivat pörräämään aika pian ympärillä. Kukaan kuitenkaan ei neljän porukasta ollut muistanut ottaa makkaraa mukaan. Onneksi meillä oli rinkeliä, banskua ja rusinoita, eli evätretki luontoon saatiin tehtyä joka tapauksessa. Isäni ja J ottivat kuvia kuukkeleista. Minäkin otin muutaman, mutta keskityin enemmän ihmettelemään uteliasta lintua (ja siihen rinkeliin tietty kans).



Kuukkelin reviiri on 1-4 neliökilometriä ja hyvin usein uusi sukupolvi perustaa oman reviirinsä vanhempien naapuriin. Tämän takia samalla metsäalueella asuvat linnut voivat muodostaa kokonaisia sukuklaaneja. Suomessa ei ole muita vastaavia lintulajeja, jotka ihmisen tapaan elävät perhe-elämää samalla alueella ympäri vuoden. Keväällä syntyvien poikasten kesken käydään kesällä kova kamppailu siitä, kuka saa jäädä kotireviirille talveksi. Heikoimmat karkotetaan kotoa ja niitä löydetään usein "ottolapsina" muista kuukkeliyhteisöistä. Kuukkeli on aiemmin esiintynyt koko maassa. Etelä-Suomen kuukkelikanta on vähentynyt paljon viimeisen 50 vuoden aikana, ja laajoilla alueilla laji on katoamassa kokonaan.



Metsän henkenä, sen tunnelman hienoimpana luojana touhuaa kuukkeli. Se liitää ääneti puiden lomassa, tutkii naavat ja kaarnanrakoset, ilmestyy kuin tyhjästä kadoten taas metsän varjoihin. Se näkee kaiken, tietää kaiken ja tuntee metsänsä jokaisen sopukan. Se on utelias, tarkkailee piilostaan kulkijan tekemisiä ja saattaa liittyä seuraan evästauolla. Kuukkeli on säilyttänyt myyttisen tenhonsa. Onnenlintu tuo onnea ja hyvää oloa jo pelkällä olemuksellaan. Siihen on liitetty menneinä aikoina paljon uskomuksia. Taigametsävyöhykkeellä eläville suomensukuisille kansoille kuukkeli on ollut pyhä sielunlintu, jonka hahmoon metsästäjät kuolemansa jälkeen asettuvat. Pohjois-Suomessa jossa lintu on aina ollut yleinen ja tuttu, kuukkelista on pidetty. Etelässä sen sijaan kuukkeli on usein kantanut epäonnentuojan mainetta, ja kuukkelin pesän löytäminen tarkoitti kuolemaa. (kuukkeli.com)



Kuvat: JA

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä kuukkeli on symppis. Tuli mieleen, että jos kävi ostamassa K-Market Kuukkelista munia ja keitti/paistoi ne, niin niitä nauttiessaan pystyy sanomaan syövänsä "kuukkelin munia". m

Jukka kirjoitti...

Sen verran vikkeliä kuukkelit oli ettei oikein kuvaan meinannut saada. Semmosia vekkuleita :)

arleena kirjoitti...

Hienosti kuukkeli kurkistaa - ja katoaa.