perjantai 16. tammikuuta 2009

Miten niin valo

Valokuvatorstain 115. haaste on katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

Kuvat: SP

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Piti lukea runo moneen kertaan, hienoissa kuvissa hyvä yhteys tekstiin.äp

Satu kirjoitti...

Niin luin minäkin tosi monta kertaa ;) Thanks Juu! :)

Josie kirjoitti...

Kivat kuvat sinullakin täällä. Mukava näkökulma tuohon tekstiin.