maanantai 22. joulukuuta 2008

Unten maassa

Kirjoitin joskus aiemmin, että unistani voisi melkein suoraan kirjoittaa leffan. Niin vauhdikkaita ja erikoisiakin ne ovat. Menneellä viikolla huomasin hahmottelevani jo jatko-osia, kun näin samaa unta kolmena yönä peräkkäin. Tai siis se jatkui siitä, mihin edellisenä yönä oli jääty. Ei ehkä ihan loogisesti, mutta tunnistettavasti kuitenkin.



Viime yönä olin Slipknotin keikalla. Taisi olla joku yllätyskeikka, koska paikalla oli vain kourallinen ihmisiä ja paikkakin oli enemmän pienen koulun juhlasali, kuin jäähalli. He esiintyivät ilman maskeja, hauskaa oli! He soittivat coverina myös Static-X:n biisin ja myös jotain uutta matskua, jota en ole aiemmin kuullut. Siis oikeasti! Aivoni kehittelivät jotain ihan omaa musiikkia eli se oli vain kokoelma jotain musaa omasta pääkopasta... outoa mutta totta!

Minulta jäi väliin Slipknotin oikea keikka tässä taannoin. Vielä kun kuulin, että Machine Head oli ollut lämppärinä, niin kyllä harmitti. Sitä fanitin lukioikäisenä ja onhan se levy vieläkin levyhyllyssä. Toivottavasti tulevat vielä uudestaan soittamaan, niin pääsisi ihan oikeasti livenä kuuntelemaan.



Edellä mainittujen bändien biisit eivät ole sieltä rauhallisimmasta päästä. Rauhallista, vanhaa, tunnelmallista joulumusaa kuunneltiin ystäväisen luona viikonloppuna. Vietettiin tupareita jouluisissa tunnelmissa. Illalla kerkesimme vielä Ruotsin laivalle. Tai no se on yökerho, joka kovasti muistuttaa kyseistä paikkaa. Kaverin kanssa rohkenimme laulamaankin lavalle! Eksyimme karaoke-osastolle ja pitihän sitä vähän käydä veivaamassa. Repertuaariin kuului Taiskan ja Uniklubin biisit.

Yksin en ole ikinä rohjennut laulaa ison poppoon edessä, en ikinä. Kaverin kanssa kahdestaan tai isommalla poppoolla on tullut joskus laulettua. No mutta viime lauantaina tein sen, mitä en koskaan luullut uskaltavani tehdä... lauloin yksin ja vielä loppuillasta, jolloin paikka oli ihan täynnä. Ja hengissä selvisin. Voi olla, että olen rohkaistunut, kun olen laulanut kamujen luona SingStaria. Ensin sekin oli kova kynnys laulaa mikkiin kamun olkkarissa, nyt sitä on sitten vedetty (nolattu itsensä) oikein yleisön edessä. Saa nähdä pidätteleekö minua enää mikään laulamasta karaååkkea useamminkin :)



Ulkona on taas vaihteeksi niin kaunista! Tämä ei voisi mennä paremmin, nyt sataa lunta ja on luvattu kovia pakkasia! Tervetuloa valkoinen joulu!

Kuvat: JA

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

onneks olkoon karaååkkesta,taas hienot kuvat ja tarina äp

Eevis kirjoitti...

Upeeta. Tekee niin hyvää "nolata" itsensä silloin tällöin!

Upeita kuvia kans!

Satu kirjoitti...

Kiva kuulla! Kyllä se on ihan antoisaa repäistä joskus, eikä junnata paikallaan :)

Eevis: Possunen ei lukenut edellisiä kommentteja, eli soijakinkku-narraus pätee edelleen ;)