sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Tässä hetkessä



Perjantaita vietin kamusen tupareiden merkeissä Halloween-teemalla. Mukavaa oli ja ilta jatkui vielä pubhoppingin merkeissä. Loppuillasta istuimme terassilla lämpölamppujen alla, mukavaa. Katto oli pään päällä, satoi kuitenkin. Juuri ja juuri löysin kamun luo perille. Onneksi pihalla oli kartta, josta näki, että saman numeroisia taloja on useampi, jokaisella on oma kirjain. Silloin serkun luokse Etelä-Suomeen mennessä luulin jääneeni kyydistä oikean talon kohdalla. Saman numeroisia taloja olikin sitten useampia. Minä se ensin sinnikkäästi kiersin pari taloa (olin tietty unohtanut asunnon numeron), etsien oikeaa nimeä postiluukusta. Sitten jo soitin, että missähän mahdan olla ja mihinhän pitäis tulla?

Miten sitä ennen pärjättiin ilman kännykkää? Nyt siihen turvaa liikaakin. Nykyään ei ole puhelinkoppeja. Jos vaikka akku loppuisi tai känny unohtuisi, niin siinähän olisin minäkin ollut kuin hyrrä ja kierrellyt hiki hatussa etsien oikeaa ovea. Tekniikasta oli taas hyötyä, onneksi oli se tekniikka mukana ja kunnossa. Silti kaipaan joskus "vanhoja aikoja", oli edes hieman jännitystä elämässä, kun kaikki ihmiset ja kaikki tieto ei ollut yhden puhelinsoiton päässä omalla luurilla. Vähän piti käyttää kekseliäisyyttä, jos oli paikka hukassa tai muuta vastaavaa.

Juon parhaillaan sekundakahvia tai laihista tai miksi sitä haluaakin kutsua. Se on varsinaisen aamukahvin puruista keitettyä uutta vähän kevyempää versiota. Joskus lisään hieman uutta kahvia vanhojen purujen sekaan, mutta tänäänkin vedin ihan vanhoilla puruilla ja hyvää tuli. Vesi hulahtaa ekalla kerralla siitä purujen läpi ja en usko, että siinä kerkiää kaikki aromit mukaan pannuun, joten tällainen käy siis laatuun vallan mainiosti.



Muista elää tässä hetkessä! Tämän ovat kaikki kuulleet monta kertaa. Oletko koskaan miettinyt minkä pituinen on tämä hetki? Jos asiaa alkaa oikein miettimään, niin oikeastaan sinä ja minä ja asunto ja maailma ei ole olemassa kerrallaan, kuin jonkun nanomiljoonassekunnin. Menneisyyttä ei oikeastaan ole, eikä tulevaisuuttakaan. Vieressäni olevan sohvan ja pöydän voi olettaa olevan siinä vielä viiden minuutin kuluttua. Mutta oikeasti sitä hetkeä ei vielä ole, kuin meidän omassa päässä. Aika paljon todellisuudesta on meidän omissa päissä, pelkästään teoriassa, käytä siis pyöräilykypärää hyvä ystäväinen (hihhiii ;)) No hieman menee korkealentoiseksi, mutta hyvä vaan, että ajatukset hipoo välillä korkeuksiakin, eivätkä viiletä kamalan matalalla ;o

Siis nyt on marraskuu! Voi hösés [jösses]! Kohta on taas joulu. Se on ihan mukavaa aikaa, jos vähennetään se ostoshysteria siitä tykkänään. Ärsyynnyn suunnattomasti, kun kaupoissa alkaa se joululaulujen soittaminen jo nyt ja varmaan joulukuuset ja pallotkin kannetaan paikalle. Sitten varsinaisena juhlahetkenä ihmisillä on ähky, että vieläkö tätä joulua, en jaksa. Onneksi kukaan ei pakota tavarataloihin kiertelemään. Kannattaa myös muistaa, että joululahja voi olla tavaran sijasta myös aikaa. Vie kamu tai kulta syömään tai leffaan tai teatteriin. Jaahans, nyt aloin itse höpöttelemään joulusta... Joku on sanonut hyvin, että kaapit kannattaa siivota jouluksi vain siinä tapauksessa, että aikoo viettää joulun siellä kaapissa ;)



Kuvat: SP

5 kommenttia:

Jukka kirjoitti...

Niin joo se joulu tulee taas. Korkealentoisia ajatuksia tarvitaankin kun yritetään keksiä joululahjoja, kaikilla kun on jo kaikkea. Ai mutta tuolla taisikin olla ihan vihje rivien välissä. ;)

Burana kirjoitti...

Onneksi ei ole pääsiäis-, juhannus- tai vappumusiikkia. Tai no tavllaan on, mutta onneksi niitä ei soiteta MISSÄÄN! thank god ;)

Eevis kirjoitti...

Tuo hetkessä elon filosofia on mielenkiintoinen juttu. Ja jokaisella omansa, tottatotta...

Voi kuule, et tiedä millaisia säätöjä tuli siipan kanssa ennen Tekniikkaa! Ei tulis enää mittää!

Satu kirjoitti...

"Tätä hetkeä" voi ajatella kyllä monella eri tapaa, tuo on yksi. Siinä riittää miettimistä ;)

Anonyymi kirjoitti...

Taas kivoja kuvia, hienoja! mp