sunnuntai 31. elokuuta 2008

Kahvissani on kärpänen!



Keittelin aamukahvit ja avasin koneen niin, että naapurissakin kuului taas kerran. Volyymit jää usein kovalle ja konetta avatessa se alkuluritus kajahtaa melko kovaa ilmoille. Hörpin kahvistani pari kertaa ja sitten katsoin, että mikäs siellä uiskentelee. Pikku kärpänen oli päättänyt käydä aamu-uinnilla kahvissani. Huusin, että: "kahvissani on kärpänen!" Kipitin hakemaan lusikan ja ongin kärpäsen veks ja taas oli juoma ihan priimakunnossa. J nousi tässä vaiheessa, kun huomasi, että nyt se kaikenlainen tömistely ja huutaminen tälle päivälle alkoi, mitä minun kanssa eläessä paljonkin kuulee ;)

Ostin viimeksi halvinta kahvia, mitä löysin. Ajattelin, että halvemmallakin kuin Juhliksella voisi pärjätä. Kahvi oli kyllä sitten hirmuisen pahaa. On niissä eroja. Silloin, kun en juonut vielä kahvia, väitin kivenkovaan, että ei varmana ole kahveissa eroja. Perun sanani. Aion juoda Juhlista tästä lähtien, se purun tuoksu on jo ihana, kun toinen kahvi tuoksuu tai haisee lähinnä savulle.

Matkustin viime maanantaina Mikkeliin bussilla. Vanhemmat olivat vastassa, olivat tulleet mökiltä. Ajettiin siitä sitten Savonlinnan torille hörppimään kahvit ja vähän käveleskeltiin siinä paatteja ihastelemassa. Sitten seuraavaksi Retrettiin. Suosittelen kaikille Retretissä käyntiä. Heti ensimmäiseksi laskeudutaan portaita maan alle ja luolastossa on hienot puitteet mitä mielikuvituksellisimmille töille.



Itse ihailin upeita kristallitöitä, jotka olivat elementissään hämärässä luolassa ja vielä kuvastuessaan vedestä. Kaunista! Mielenkiintoisia olivat myös Leonardo Da Vincin keksinnöt. Näyttelyssä oli 50 käsikirjoitusten mukaan rakennettua konetta, joista osaa sai kokeilla itsekin. Myös Sammon lähde oli hieno. Kimalteleva kolikoilla päällystetty allas, joka sylki kolikoita ilmaan tasaisin väliajoin. Shopista sai sitä ihanaa mustikkatoffeeta, jota viimeksi ostin EMMA:sta, nam!


Viimeistä edellisellä kerralla mökillä ollessani tartuin veneen moottorin puikkoihin. En saanut ensinnäkään moottoria käyntiin ja matkanteko meinasi tyssätä siihen paikkaan. Isä laittoi moottorin käyntiin ja sitten liikkeelle. Ohjeistusta tuli edestä ja eteenpäin piti katsoa kiintopisteeseen. Silti oli pakko vähän väliä katsoa taaksepäin, mitä siellä moottorin suunnalla tapahtuu. Lievästi sanottuna siksakkia mentiin, kun vasta hahmotin, että mihin suuntaan käännän kahvaa milloinkin. Tein myös kääntöliikkeet hieman liian suurella kaarella.

Tällä viikolla oli sitten toinen yritys. Meinasin, että antaa olla, en onnistu kuitenkaan. No onneksi tartuin puikkoihin, koska ajaminen ja ohjaaminen sujui paljon paremmin. Suoraan mentiin niin, että kohisi. Tein myös pari "uukkaria" ja kiersin
myös puomia pariin kertaan harjoituksen vuoksi. Matkanteko oli välillä "kuoppaista", kun ohjatessani käänsin vahingossa myös kaasua kovemmalle. Tälläkään kerralla en saanut moottoria käyntiin ja alku oli vähän hankala. Ehkä ensi kerralla käynnistäminenkin onnistuu.


Kuvat: SP

2 kommenttia:

Eevis kirjoitti...

Retretissä ei olekaan tullut käytyä moneen vuoteen... Eikä KOSKAAN ohjattua perätuupparia. Voisin minäkin löytää "kuoppia" järvestä...

Satu kirjoitti...

Se peräprutkun käyttäminen näyttää helpolta, mutta ei sitten ookaan ihan niin helppoa ;o Ja se asento ei oo kovin ergonoooominen, ihan mutkalla saa istua ja olkapää soi ;) Ehkä kun osaa ottaa menon rennommin, niin ei istukaan ihan niin solmussa...