maanantai 26. toukokuuta 2008

Hyrsylän mutka

Reissumme jatkui Vironperältä Hyrsylän mutkaan. Tämäkin paikka on saanut nimensä Karjalassa olleen alueen mukaan. En vielä aamulla tiennyt olisiko itse talon emäntä paikalla. Päivän aikana selvisi, että Aira Samulin tarjoaa meille kahvit. Olen ihaillut Airaa vuosikaudet. Sitä elämäniloa, naurua ja tyyliä! Sitä, että vaikeuksien jälkeenkin elämä jatkuu ja siitä voi iloita. Olen sanonutkin kamuille, että musta tulee isona samanlainen. Ainakin haluaisin yhtä punaiset hiukset! Ja toivottavasti tyyli pysyy aina omanlaisena, eikä kangistu kaavoihin!

Tulimme perille ja astuimme sisään isoon tupaan, jossa oli heti kaikkea ihmettelemistä. Jonotimme kirjoittamaan vieraskirjaan, kuin kiltit muurahaiset konsanaan. Huomasin sitten talon emännän kaatelemassa vieraille kahvia. Tai oikeastaan kuulin hänet jo aiemmin. Iloinen nauru kuului sieltä jutustelun keskeltä. Hieman jännitti, mutta hain sitten kahvia ja pullaa tietenkin. Kaipa Aira on tottunut ihmisiin joista näkee, että jotain järkevää olisi kiva päästää suustaan sen kerran kun tapaa, mutta sieltä tulee sitten vain hento tervehdys. No hyvä sekin.

Tuvassa oli pitkät pirtinpöydät. No ehkäpä se siis olikin pirtti, jossa olimme;) Tilassa oli hyllykköjä, joissa oli upeita vanhoja astiastoja, ylähirsien päällä oli vanhoja kannuja. Paljon nähtävää ja ihasteltavaa. Kahvit joimme ruusukupeista, jotka olivat somasti vähän erilaiset kaikilla. Samalla Aira kertoi elämästään sekä Hyrsylän talon historiasta ja synnystä. Kuunnellessa sai nauraa ja jokunen pyyhki kyyneleitäkin. Sitä ei voi ikinä ymmärtää, miltä on tuntunut olla sodan jaloissa. Aira kertoili juttujaan meille villasukat jalassa, hiukset poninhännällä. Kahvia haimme lisää samalla. Tunnelma oli mukava ja rento.

Kahvien päälle lähdimme tutustumaan taloon. Alakerrassa oli vaikka mitä! Valokuvia, esineistöä sodan ajalta, nukkeja, nalleja, junia, keinuhevosia, leikkiautoja, nukkekoteja, pienen pieniä nuken kenkiä ja vaatteita, vanhoja koulukirjoja. Pihalla oli kaksi aittaa, joissa oli vanhoja työkaluja sekä tekstiilejä. Pihapiirissä oli myös mm. tykki, resiina ja junan veturi.

Itselläni on juuria pariinkin paikkaan Karjalaan. Pihalla ollut vino aita palautti minut tunnelmallaan viime kesään ja Sortavalaan.


Kuvat: SP

2 kommenttia:

Eevis kirjoitti...

Siinä meille tavoitetta: Vielä yli kahdeksankymppisenä pyörittää jotain kahvipaikkaa. Kukahan siellä siivoaa?
Nimimerkki Villakoirakennelin omistaja

Satu kirjoitti...

No sanopa se! Ja jos vielä yli kasikymppisenä tanssisi hip hoppiakin! ;)