tiistai 8. huhtikuuta 2008

Sataa, sataa, ropisee

Onks nyt syksy vai mikä? Melkoisen harmaata sanoisin! Minua palelee tällaisella kostealla ja kylmällä ilmalla ihan mahdottomasti. Sade toivottavasti sulattaa lumet. Odotan jo asvalttien kuivumista, josta nyt on tosin turha haaveillakaan, kun vesisadetta on luvattu useaksi päiväksi. Hyvä asia on, että eipähän pölise hiekat ja hiukkaset! Silloin on jo tosi kesäinen olo, kun pääsee tennareillaan tepastelemaan kuivalla tiellä ilman, että rullaa hiekoitushiekan päällä sujuvasti. Olen meinannut kaatua monta kertaa hiekoitushiekan lähtiessä jalkojen alta.

Vaihdoimme poikaystävän kanssa viikonloppuna olkkarini järjestyksen alkuperäiseen kuosiin. Siihen, joka muotoutui, kun muutin asuntooni. Onhan täältä kyllä lähtenytkin ikivanha sohva ja tietsikkapöytä tullut lisää. Tämä tuntuu kaikista kivoimmalta järjestykseltä. Ja mikä parasta, johtohässäkät on paremmin piilossa! Olin taas elementissäni, Kompuroin rullattuihin mattoihin ja muihin esteisiin. Yhden kerran sen ymmärtäisi, mutta kolmesti on aika hyvin jo minultakin. Yleensä kuuluu aika kolina, kun kuljen kämpässäni. Minulla on taito törmäillä ovenpieliin, ehkä teen liian tiukkoja käännöksiä! ;)

Olin vanhempien luona käymässä ja lähdin ex tempore heidän mukaansa keskusteluiltaan kaupunginteatterille. Keskustelun aiheena oli Reko Lundánin kirjoittama näytelmä ”Aina joku eksyy”. Olen sen nähnyt joku vuosi sitten, kun KOM-teatteri kävi vierailemassa täällä.

"Aina joku eksyy on huumorin läpivalaisema perhedraama hylkäämisestä ja toivosta. Se on viiltävä, mutta lohduttava kuvaus Suomesta 50-luvulta 90-luvun lopulle. Näytelmä kertoo Rinteen perheestä ja lapsista, jotka joutuvat ottamaan vastuun vanhemmistaan. Kirjailija kuvaa vääristyneitä perhesuhteita sekä lapsien Akin ja Liisan että äidin näkökulmasta. Surullisesta pohjavireestään huolimatta näytelmä riemastuttaa ja ymmärtää."

Teoksen ohjaaja, näyttelijät, sosiaalityöntekijä ja yleisö keskustelivat näytelmästä ja ilmiöistä sen ympärillä. Huolenpidosta, vanhemmuudesta, lapsen hyvinvoinnista, rakkaudesta, välinpitämättömyydestä yms. Kuulostaa korkelentoiselta! Tilaisuus oli kuitenkin rento, haastatteluja ja yleisön kysymyksiä teatterin lämpiössä. Aluksi saimme nauttia pienestä pätkästä näytelmää. Aion mennä katsomaan näytelmän uudestaan kaupunginteatterin versiona. Pitää ottaa varuulta Nessu-paketti mukaan!

1 kommentti:

Jukka kirjoitti...

Kevät keikkuen tulevi, sanoo sananlasku. Nyt tuo keli tuntuu olevan vaan enemmän siellä aallonpohjalla, vettä tulee koko kesän edestä :). Toivottavasti kohta alkaisi ilma lämpenemään ja saataisiin pyörät laitumelle.