sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Keittiöremppa IV

Perjantai

Perjantaina sain kotiovelle toimitettuna jääkaapin ja tiskikoneen. Kävimme ne J:n kanssa valitsemassa vielä torstaina. Olimme aiemminkin käyneet kiertelemässä kodinkoneliikkeissä, mutta nyt oli tehtävä päätöksiä, kun oli menossa jo ties kuinka mones päivä ilman jääkaappia. Onneksi tajuttiin ottaa molemmat koneet samaan aikaan, niin saatiin ne samalla kuljetusmaksulla. Laitteen ovi piti vielä kääntää toisinpäin. Jääkaappi on nyt heti sohvan vieressä. Meinasin, että jos sittenkin kääntäisi oven takaisin toisinpäin ja jättäisi jääkaapin olkkariin. Saisi suoraan sohvalta ruoat eteensä ;) Kiinnitimme lisää kaappeja seinälle ja minä ja äiti mallailimme verhoja. Hieman oli lyhyenlaisia tai väärän värisiä ja jätimme asian hautumaan. Maustehyllyn kiinnitimme puristimilla, jotta saimme viereiset kaapit oikeille kohdille. Maustehylly pitää olla vielä irti sähkötöiden takia. Remonttipölyistä pääsi eroon saunassa, mutta ei sitä sittenkään osannut rentoutua, vaan kiinnitimme vielä ovia kiinni J:n kanssa illalla.


Lauantai ja sunnuntai

Keittiön kokoaminen jatkui heti lauantaiaamuna. Mukana olivat minä, J, äiti ja isä. Äiti toi mukanaan uudet verhot, jotka ovat siis vanhat, mutta uudet minun kämpässä. Hän oli saanut ystävältään pitsipeiton, jonka kiinnitimme sivuverhoksi. Heti, kun näin verhokankaan ja vaaleankeltaisen pitsin äitin käsissä, kiekaisin: I-H-A-N-A. Meillä oli ihan sama visio, miten verhot kiinnitettäisiin. Jonkin verran saimme siihenkin kulumaan aikaa ja energiaa, kun verhonipsut ovat vähän eri paria verhotangon kanssa. Äiti oli hankkinut uusiakin, samanlaisia kuin edellisetkin, hih. Vähän vaadittiin töitä pihdeillä, että sai levitettyä verhonipsuja. Sohvan alta varmasti löytyy niitä mustia pieniä kiekkoja, kun jotkut nipsut hieman lipsuivat ja kaikki osat lentelivät ties minne. Verhot ovat nyt ylhäällä ja todella iloiset ja aurinkoiset ovatkin!


Lähdimme koko rempparemmin kanssa katsomaan päivällä ilmapallohäppeninkiä. Suomen Tivoli juhlisti 120-vuotista taivaltaan päästämällä taivaan tuuliin 30 000 ilmapalloa. Muutama muukin oli lähtenyt katsomaan tapahtumaa, pitkästi ennen tapahtumapaikkaa alkoi jo liikenne hidastella. Jonon madellessa huomasin parkkipaikan, johon saisi luultavasti vielä auton ja sitten jalkapelillä perille. Jotkut autoilijat oikaisivat meidän takaamme ensin kävelytien ja nurmikon yli parkkipaikalle ja vielä kevyen liikenteen väylää lähemmäs tapahtumapaikkaa. Ja hirveällä vauhdilla tietenkin. Voisi niitä liikennesääntöjä edes sinnepäin noudattaa vaikka onkin ilmapalloista kyse. Pääsimme parkkikselle ihan laillista kautta ja sitten olikin jo kiire. Minä ja äiti olimme jo pitkällä kipittämässä mäkeä ylös, miesväen tullessa hieman maltillisemmin perässä. Risut ja männynkävyt väistivät sopuisasti, kun näkivät, että ei ole mitään tehtävissä... naiset juoksevat määränpäähänsä kuin vasikat kesälaitumella ;) Kerkesimme paikalle juuri sopivasti. Olimme pellolla lähellä tapahtumapaikkaa. Palloja oli melkoinen määrä, punaisia, sinisiä ja keltaisia. Oli se aika harvinainen näky. Aurinko vielä paistoi todella lämpimästi, oli oikein mukava fiilis.


Kuvat: JA

Kotona riitti vielä puuhaa ja ennen vanhempien kotiin lähtöä kiinnitimme ikkunalaudan keittiöön. Siihen sai heti sitten alkaa mallailemaan kukkia yms. mukavaa. Kävimme J:n kanssa vielä illalla ystävien luona. Katsoimme leffaa ja pelasimme strategiapeli Carcassonne:a. Pelissä rakennettiin teitä, jokia, kyliä ja luostareita. Pelasin peliä nyt toista kertaa ja aloin pitämään siitä jo vähän enemmän, kun aloin tajuamaan miten koko peliä pelataan. Keittiöjutuista juteltiin ja J:n silmä oli harjaantunut jo sen verran, että kaapit leveydet tulivat kuin apteekin hyllyltä oikein, ihan silmämääräisesti. Huomasin, että olin valinnut samanlaiset vetimet, kuin ystävilläni on. Vahingossa vai alitajuisesti, tiedä häntä?

Sunnuntaina kävimme J:n vanhempien luona 45km pohjoisen suuntaan. Pesimme auton perillä. Minun piti vain olla seurana, mutta innostuin sitten, kun näin painepesurin! Seuraavaksi kuului: MÄÄÄ, joka tarkoittaa, että minäkin haluan kokeilla. Voisi luulla, että olen sukua lampailla, mutta lauhkeudesta ei ole toistaiseksi merkkiäkään ;) Auton peseminen oli kivaa, taas aurinko lämmitti mukavasti. Ilta menee tässä leppoisasti kiinnittämällä vetimiä ja puuhastellessa muuta keittiön kimpussa.

Ei kommentteja: